Turhaa

Inte gravid.

Maanantaina ja vielä eilenkin apteekin testiin tuli haamujen haamu, tänään ei enää mitään. Digitaalinen testi vahvisti asian, ei ollut vieläkään meidän vuoro.

Pregnylistä (tai siis Ovitrellestä) se haamu ei ollut peräisin, pistoksesta oli jo kulunut riittävästi aikaa. Jonkinlainen kiinnittymisyritys oli taas kerran, mutta siihen se sitten jäi. Tässäkö on kaikki mitä meille suodaan? Miksi minun kohtuni ei pysty pitämään yllä raskautta? Hylkiikö se kortisonista huolimatta alkioita vai onko alkioissa kuitenkin jotain vikaa miksi raskaus päättyy heti alkuunsa? Kysymyksiä, joihin kukaan ei tiedä vastausta.

Lääkäri suunnitteli jo pakastealkionsiirtoa, tulevan välikierron jälkeen pas tehdään omaan kiertoon Menopurin avustuksella. Olisimme halunneet pitää taukoa, mutta toisaalta haluamme Miehen kanssa nyt katsoa hoidot loppuun mahdollisimman pian. Tämä rumba on hallinnut meidän elämää niin pitkään ja kummallakin alkaa olla voimat vähissä. Juuri nyt uskoa onnistumiseen ei ole oikeastaan yhtään, tuntuu että lyömme vain päätä tiiliseinään, vuodesta toiseen ja hoidosta hoitoon. Ja juuri sopivasti on äitienpäiväkin tulossa.

Pitäisi varmaan yrittää löytää jotain lohtua siitä, että raskaus alkaa. Mutta kuinka paljon voi lohtua saada mistään, kun syli on edelleen tyhjä, niin tyhjä että sattuu.

Aika kuluu

pp10.

Härreguud, nyt on tosiaan jo 10 päivää siirrosta..!

Tänään olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut vielä Pregnyl-pistos, mutta lääkäri tuumasi että paras jättää pistos pistämättä. Kipuilu on selvästi vähentynyt alkuviikosta, tänään meni pitkälle iltapäivään ennenkuin alkoi taas tuntua juilintaa. Turvotus on kyllä edelleen melkoista. Näyttäisi että se on taas pikemminkin lisääntynyt alkuviikosta. Toivottavasti se on hyvä merkki..! Ja juuri tuon turvotuksen takia en saa sitä Pregnyliäkään enää pistää.

Testipäivä oli laskettu Pregnyl-pistosten mukaan äitienpäiväksi, mutta nyt kun kaksi viimeistä jää pistämättä, testipäiväkin aikaistuu. Aikaisintaan maanantaina kuulemma voisi testata, mieluummin tiistaina tai keskiviikkona. Pitää miettiä, juuri nyt en uskalla edes ajatella testin tekemistä. Pelottaa ja jännittää aivan älyttömästi. Olen yrittänyt muistella millaisia tuntemukset oli vuosi sitten ennen testiä. Turvotusta oli silloinkin, mutta muuta en sitten muistakaan. Nyt turvotuksen lisäksi ainut oire taitaa olla tissikipu, joka iski pari päivää sitten ja on jäänyt olemaan. Vatsa on mustelmilla Klexane-piikeistä, se on kyllä ylivoimaisesti inhottavin pistoslääke mitä näiden hoitojen aikana on vastaan tullut. Klexane on nyt kuitenkin niin tärkeä juttu, että sen kanssa on vaan elettävä ja tottakai pistän sitä joka päivä vaikka lopun elämääni, jos on tarvis. Mutta silti, on se vaan aika inha pistettävä.

Pelottaa siis aivan kamalasti. Haluaisin tietää, mutta toisaalta taas en. Miehestäkin näkee, että tätä jännittää. Muutama päivä pitää vielä odottaa ja selvitä tämän piinailun kanssa. Katsotaan sitten miten meidän käy.