Ihana kesä alkaa olla takanapäin ja alkavan syksyn myötä päästiin taas hoidoissa eteenpäin. Kotiuduimme äsken yliopistosairaalasta, mukana kaksi pientä kyytiläistä. Kaksi sulatettiin ja molemmat siirrettiin, toinen oli siirtohetkellä jakautunut 6-soluiseksi ja toinen oli edelleen 4-soluinen. Alkiot otettiin sulamaan vasta tänään, joten pienemmän sissin kohdalla oli vielä liian aikaista sanoa lähteekö se jakautumaan edelleen. Lääkärinä oli uusi tuttavuus, joka ihan oma-aloitteisesti ehdotti, että siirretään molemmat. Viimeksihän asiasta käytiin oikein keskusteluakin. Tämäkin pas tehtiin hormonikiertoon, tukilääkityksenä Merimono ja luget. Yritin (taas!) kysyä jonkin muunkin tukilääkkeen mahdollisuudesta, hemoglobiini oli pari viikkoa sitten mitattuna taas korkea, 164. Vaan ei kun ei, samoilla konsteilla mennään tämäkin pas.
Olo on kaikkea muuta kuin euforinen, pikemminkin tuntuu toivottomalta. Olen toki onnellinen siitä että siirtoon päästiin, mutta pelottaa että tämä päättyy kuten edellisetkin kokeilut. Netissä surffailessani olen huomannut, että toisissa hoitopaikoissa ollaan valmiita kokeilemaan erilaisia tukilääkityksiä, jos niiden käyttöön on olemassa syytä. Ja korkea hb tuntuu usein olevan ihan pätevä syy. Jos taloudellinen tilanne antaisi myöten, olisin valmis heti hyppäämään takaisin yksityiselle. Inssit tehtiin yksityisellä, mutta ivf:ään päätettiin lähteä julkiselle. Kaiken kuulemani ja lukemani perusteella uskon, että yksityisellä oltaisiin valmiimpia kokeilemaan erilaisia lääkeyhdistelmiä aina tilanteen mukaan. Noh, mene ja tiedä. Hoidot ovat kyllä julkisellakin menneet muuten ihan putkeen ja oppikirjan mukaisesti, ainoastaan raskaus on jäänyt puuttumaan... Hyviä alkioita, hienosti kasvanut limis (13,4 mm tällä kertaa) ja kaikki vaikuttaa lupaavalta. Aina raskaustestiin saakka, siis. Okei, tämä on taas ihan uusi mahdollisuus ja jälleen kerran kaikki näyttäisi olevan kunnossa, joten ei kai tässä muuta voi kuin jäädä odottelemaan.
Kesällä pidin mahdollisimman pitkään lomaa kaikesta lapsiin, lapsettomuuteen ja lapsettomuushoitoihin liittyvästä ja se teki TODELLA hyvää. Primoluteja tosin käytin läpi kesän jotta kierto pysyi normaalina, mutta muuten yritin unohtaa kiertopäivät ja jopa "luomuyrittämisen". Tehtiin miehen kanssa upea reissu Italiaan, pari kertaa kierrettiin Suomessa autoillen ja muuten oltiin vain. Olen viime viikkoina siirtänyt ajatuksia uuden työpaikan etsimiseen ja miettinyt myös kesken olevia opiskelujani. Määräaikainen työni on päättymässä nyt syksyllä ja jatko sen jälkeen onkin täysin auki. Miehen työkuviot ovat myös vielä epäselvät, joten molempien yhteinen haave omasta uudesta kodista saa odottaa vielä jonkin aikaa.
Olen tosin viime viikot ollut myös taas todella väsynyt ja välillä myös sairauslomalla sen vuoksi. Parin päivän päästä on taas aika työterveyslääkärille. Sairaalan gyne ehdotti, että korkeaa hemoglobiinia voisi tutkia työterveydessä. Ja nyt olen taas niin väsynyt, että voisin nukahtaa tähän sohvalle läppäri sylissäni. Olen viime aikoina lisännyt liikuntaa ja yrittänyt myös nukkua aina kunnon yöunet, mutta ainakaan vielä näistä ei ole ollut apua. Toisaalta miten tässä juuri nyt edes jaksaisi liikkuakaan, kun tuntuu että uni tulee ihan väkisin.
Ai niin, lääkäri antoi meille mukaan kuvan, jossa valkoisena täplänä (olevinaan oikeasti mukamas ilmakupla) näkyy meidän pikkuiset pakkasihmeet. Miuku ja Mauku, kuten mies pikku sissejä kutsuu. :)
