Puolimatka

Viikko siirrosta, viikko jäljellä. Olen kotona sairauslomalla, joten minulla on ihan liikaa aikaa miettiä oloa ja mahdollisia oireita. Yritän hokea itselleni, että vessassa juokseminen, jatkuvasti kipeämmäksi tulevat rinnat ja paineen tunne masussa johtuvat Lugesteronista, kuten aina ennenkin.

Juttelin viikonloppuna pitkään siskoni kanssa, muun muassa lapsettomuudesta. On niin ihanan helpottavaa keskustella läheisen ihmisen kanssa, joka tietää täsmälleen kaikki mielentilat ja tunteet mitä tähän elämäntilanteeseen liittyy. Jostain syystä meidän tulee ihan liian harvoin juteltua kunnolla. Välimatkaa meillä on jonkin verran ja siitä syystä näemme harvakseltaan. Lupasimmekin sitten toisillemme että jatkossa juttelemme puhelimessa useammin.

Miehen kanssa teimme myös päätöksen, että jos tämä (ja mahdollisesti vielä tuleva pas) ei tuo tulosta, siirrymme yksityiselle. Työterveyslääkäri viimeisimpänä kehotti miettimään, onko tämä nykyinen hoitoaikataulu paras mahdollinen minun terveydentilan kannalta. Pakkohan tässä kai on myöntää, että kuukausien jonottaminen ei tässä tilanteessa enää ole ollenkaan hyvä juttu. Ainakaan jos muunlainen vaihtoehto on mitenkään mahdollisuuksien rajoissa. Mutta toivottavasti siihen ei tarvitsisi ryhtyä ollenkaan. Jospa, jospa nyt olisi meidän vuoro!