maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kesä

Ei tullut pakastesiirtoa kesäkuussa, tuli sen sijaan thyroxin-lääkitys. Kävin pari viikkoa sitten klinikalla verikokeissa, katsottiin kilpirauhasarvot ja prolaktiini. Kilppariarvoja on katsottu pitkin matkaa useammankin kerran, viimeksi viime kesänä/alkusyksystä muistaakseni. Olen kuitenkin ollut viime viikot t o d e l l a väsynyt ja vaikka todennäköisin syyllinen on perussairaus, lähipiirin kanssa tuli puheeksi kilpirauhanen. Minun suvussa lähes kaikilla naisilla on kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa ja ainakin vajaatoiminta voi oireilla väsymyksenä. Soittelin klinikalle ja lääkärinkin mielestä oli tässä vaiheessa hyvä tarkistaa ettei arvoihin ole tullut muutoksia. Tulosten mukaan vajaatoimintaa ei ole, mutta kilpirauhasvasta-aineet olivat koholla, mikä kuulemma johtuu siitä, että olen jossain vaiheessa tietämättäni sairastanut kilpirauhastulehduksen. Jos meillä ei olisi PASseja edessä, mitään lääkitystä ei olisi ollut tarvis aloittaa. Mutta tässä tilanteessa pienestä thyroxin-annoksesta voisi lääkärin mielestä ehkä olla apua. Googlekin kertoi, että koholla olevat kilpparivasta-aineet lisäävät keskenmenoriskiä.

Thyroxin-annos on todella pieni, mutta pakastesiirtoa ei kannata rueta tekemään ennenkuin kroppa on tottunut taas uuteen lääkkeeseen. Prolaktiiniarvokin oli aika lähellä ylärajaa, mutta kuitenkin juuri ja juuri sallituissa rajoissa. Sekin ehkä vielä kontrolloidaan ennen seuraavaa PASsia, ettei ole ainakaan mennyt viiterajojen yläpuolelle.

En taas oikein tiedä mitä ajatella. Tuntuu että koko ajan tulee jotain uutta häikkää, jotain mikä ei periaatteessa ole sellaisenaan mikään iso juttu, mutta jolla voi sitten kuitenkin olla jotain vaikutusta. Toisaalta on ihan hyvä että tähän väliin tuli pakollinen tauko, kesäloma tavallaan. Väsymys on ollut jotain aivan kamalaa. Iltaisin en silti saa unta ja aamulla taas herään aina siihen kun naapureiden lapset melskaavat pihalla. Samasta syystä on vaikea ottaa edes päikkäreitä. En saa mitään tehtyä, mietin vain kaikkia juttuja mitä pitäisi tehdä, mutta siihen ne sitten jäävät. Välillä väsymys pyyhkii yli niin, että on ihan mahdoton edes yrittää tehdä mitään, jalat ovat niin lyijynraskaat että kävelystä ei tule mitään, ajatus katkeaa täysin ja on ihan pakko vain olla, odottaa että pahin väsy menee ohi. Mielikin on maassa, on vaikea löytää ilonaiheita. Miehen kanssa tulee riitaa joka asiasta, kumpikaan ei tiedä mitä pitäisi tehdä tai mitä sanoa. Jotenkin täytyy yrittää eteenpäin.

Olen ollut viime ajat poissa blogimaailmasta, myös tämä oma blogi on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Lapsettomuus on ollut niin isossa roolissa elämässäni viime vuodet, että lähes kaikki muu on jäänyt sen varjoon. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että jonkin on pakko muuttua, kaipaan elämääni muutakin kuin tämän kuukaudesta ja vuodesta toiseen jatkuvan toivon, surun ja epätoivon kierteen. Olen väsynyt, ehkä eniten juuri lapsettomuuteen. Suru on musta läikkä sisälläni, mutta haluan elää eteenpäin, aika näyttää miten siinä onnistun. Aion pitää kesän ajan etäisyyttä blogimaailmaan, palaan ehkä kirjoittamaan sitten taas kun pakastesiirto alkaa lähestyä. Nyt on aika pitää huolta itsestä ja parisuhteesta, me kuitenkin lähdimme Miehen kanssa tähän hoitorumbaan yhdessä, yhdessä olemme toivoneet ja surreet. Yhdessä toivon meidän pysyvän myös kaiken tämän jälkeen.

Tuokoon kesä ja aurinko onnea ja iloa itse kunkin elämään!


2 kommenttia:

  1. Tauko voi tehdä hyvää. Nyt vaan keskitytte toisiinne ja nautitte kesästä :)
    Jaksamista <3

    VastaaPoista
  2. Varmasti kaikkia keinoja on hyvä kokeilla, pienestäkin lääkkeestä voi olla juuri se merkittävä apu. Hienoa, että lääkäri päätti tuosta thyroxinistä, eikä vain jäänyt katsomaan, kuinka arvot muuttuvat, varsinkin jos teillä on sukurasitetta taustalla..

    Rentouttavaa ja auringontäytteistä kesää!! Tuokoon tuleva kesä teille mukanaan lämpimiä yhteisiä hetkiä ja voimia elokuun haasteisiin!!♥
    Sofi

    VastaaPoista