Opiskeluhommia on saatu ihan hyvin eteenpäin ja koska (ainakin tällä hetkellä) muukin elämä näyttäisi tasaantuneen (ainakin hieman!), niin nyt tuntuu taas siltä että olisi hyvä mennä eteenpäin myös tällä lapsettomuushoitopolulla.
Huomenissa tulee kuluneeksi viikko siitä, kun tuikkasin Procren -piikin vatsanahkaani ja parin viikon päästä on ensimmäinen ultra ja toivon mukaan pääsen aloittamaan Puregonit. Ja niin edelleen. Suunniteltu lyhyt kaava vaihtui siis pitkään, mutta ei se mitään, se nyt näyttäisi olevan meille parempi vaihtoehto.
Alunperinhän meille suunniteltiin yksityisellä lyhyttä kaavaa jo joulukuulle, mutta koska kierto venyi silloin juuri pari päivää liikaa, ei enää ehditty tehdä hoitoa ennen joulua. Popsin sitten Primoluteja entiseen malliin ja sama oli tarkoitus tehdä myös tammikuun kiertoon, mutta en sitten koskaan aloittanut Primoluteja. Tuhru alkoi silloin jo kp12 ja jäin sitten odottelemaan millainen kierto sieltä on tulossa. Tuhru jatkui lähes pari viikkoa, kunnes eräänä kauniina päivänä tuli vielä vähän enemmän vuotoa ja mietin että tässäköhän ne menkat sitten oli. Seuraavalla viikolla kävin ultrassa ja gyne vahvisti että uutta kiertoa mennään. Ultrapäivä oli muistaakseni kp7 tai 8 ja tuolloin limakalvo oli jo hyvä (en kysynyt tarkemmin kuinka paksu), mutta johtofollia ei näkynyt. Tuosta ultrasta lähtien tuhruilin taas ja gynen kanssa päätettiin että aloitan joka tapauksessa primot ja lähdetään tekemään hoitoa pitkällä kaavalla.
Tämä mun onneton kropantekele ei vaan kerta kaikkiaan osaa olla vuotamatta! Älyttömän turhauttavaa... Yksikään lääkäri ei tähän mennessä ole keksinyt mitään syytä tälle tuhruilulle (tosin nämä tämän vuoden tuhrut ei ole edes mitään vanhaa verta, vaan enimmäkseen kirkkaan tai haalean punaista), VL:n lääkäri tosin epäili että vuoto tulee kohdunkaulasta. Ei tietoakaan polyypista ja kohdun limakalvo näyttää aina ihan mallikelpoiselta. Ai niin, papakin otettiin, mutta tuloksia en ole vielä saanut. Samalla sitten mua on lohdutettu sillä ettei tilanne välttämättä jatku samana hamaan tulevaisuuteen. Eipä niin, näyttäisi vaan käyvän pahemmaksi. Mur.
Kaiken edellä kuvatun vuoksi tuntui järkevämmältä sammuttaa oma hormonitoiminta ja lähteä piikityksiin "puhtaalta pöydältä". En vaan kertakaikkiaan luota siihen, että tämä kropantekele ymmärtäisi lyhyen kaavan päälle. (Ei varmaankaan saisi ajatella omaa kehoaan "tekeleenä", mutta siltä se nyt vaan useimmiten tuntuu..) Toistaiseksi en ole huomannut juuri mitään sivuoireita Procrenista. Ehkä olen nukkunut vielä vähän levottomammin kuin yleensä, mutta muuten on ollut aika tasaista. Jotain näpyntynkää ehkä pukkaa naamaan, jos oikein tarkkaan miettii. Vaan ehtiihän noita oireita vielä tulla. Suprecurista sain tolkuttoman päänsäryn heti alkuunsa, mutta tältä on toistaiseksi säästytty. Tai no, ehkä ekana päivänä piikin jälkeen särki hieman, mutta se meni pikaseen ohi.
So far so good.
Näillä mennään nyt eteenpäin.
