Loma!

Uskomatonta mutta totta. Laukut on pakattu ja lomallelähtö on edessä. Viime päivät on olleet yhtä haipakkaa, mutta nyt pitäisi alkaa olla valmista. Olo on jotenkin pöllämystynyt, töihin ei tarvi mennä kuin vasta juhannuksen jälkeen ja lisäksi pääsen reissuun! Mies tosin luki juuri netistä, että tulivuori Islannissa voi taas purkautua milloin hyvänsä, mutta kunhan odottaisi vielä reilut pari viikkoa. Tai edes reilun päivän, niin ehditään päästä perille määränpäähän.

Primolutit on pakattu mukaan. Yritän muistaa aloittaa ne kp15, mutta muuten tarkoitus olisi unohtaa kiertopäivät ja kaikki vauvaprojektiin liittyvä. Loma on loma. :)

Palailen bloggamaan taas jossain vaiheessa reissun jälkeen.
Mutta nyt tää lähtis Italiaan. :)

Panikointia

Eilisillan kuluessa paniikki kasvoi kasvamistaan ja samalla itsesyytökset alkoivat kummitella päässäni. Mitä jos olin viimein tullut raskaaksi, mutta lopettamalla lääkkeet sain myös raskauden loppumaan ennenkuin se ehti kunnolla edes alkaa? Mies yritti puhua minulle järkeä, mutta lopulta olin siinä pisteessä etten osannut ajatella muuta kuin että olin itse pilannut kaiken. Ilta kului mustassa sumussa, itkin ja itkin. Otin kuitenkin Merimono-tabletin ja Lugesteronit, jos jotain olisi vielä pelastettavissa. Näin painajaisia läpi yön ja aamulla herätessä olo oli kaikkea muuta kuin levännyt.

Tein kolme erilaista raskaustestiä, samanlaisen One Stepin joka näytti haamua eilen, Clearbluen perinteisen testin sekä First Signal -testin. Jokaisen tulos oli puhdas nega. Vuoto tekee tuloaan ja kivut ovat yltymässä, joten jos jotain oli alkamassa, sitä ei enää ole. Pääsin lopulta puhelimitse läpi klinikalle ja hoitaja sanoi luottavansa enemmän digitaaliseen testiin kuin netistä tilattuihin testeihin. Hän myös lohdutti, että minun ei pidä syyttää itseäni siitä kun lopetin lääkkeet. Olin kuitenkin käyttänyt niitä vaaditut kaksi viikkoa enkä tällä tauolla pilannut meidän mahdollisuuksia. Mysteeriksi jää, oliko testi viallinen vai oliko jotain kiinnittymisen yritystä tapahtunut. Lääkkeitä ei kuitenkaan enää jatketa. Tulevassa hoidossa testaan kahden viikon kuluttua siirrosta, mutta käytän varmuuden vuoksi lääkkeitä vielä muutaman päivän tämän jälkeenkin ja teen sitten vielä uusintatestin, ettei tarvitse käydä läpi juuri tällaista piinaa enää uudelleen.

Nyt olo on jo rauhallisempi. En voi asialle enää mitään, mutta voi olla että se jää kummittelemaan mieleeni. Olen oikeastaan helpottunut siitä että edessä on pakollinen kesätauko, tuntuu että tarvin lepoa tästä kaikesta. Seuraava PAS olisi edessä mahdollisesti elokuussa, viimeistään syyskuussa. Hoitaja lupasi Primolutit kesäksi, mikä on helpotus myös.

Tämän päivän olen kotona ja keräilen voimia. Nautin auringosta ja lämpimästä säästä. Taidan myös rueta tekemään listaa asioista, jotka on muistettava hoitaa ennen matkaa. Ja syön paljon jäätelöä.

Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä

Tein pp14 aamulla herkän r-testin ja puhdasta puhtaampi nega oli tulos. Klinikan ohjeiden mukaan r-testin saa tehdä aikaisintaan kahden viikon kuluttua siirrosta. Lääkkeet saa lopettaa negatiivisen testin jälkeen tai jos vuoto alkaa. Noh, kun tuo nega oli niin selvä, tuumasin että nyt saan sitten lopettaa lääkkeet ja jäädä odottelemaan vuotoa. Tänä aamuna sain sitten älynväläyksen, että testaan nyt vielä kun tissikipu on jäänyt vaivaamaan. Ja testiin tuli hailakka, juuri ja juuri erottuva viiva, kontrolliviivan lisäksi siis. Viiva tuli myös testiajan puitteissa ja siinä on myös punaista väriä.

Ensimmäinen ajatus: mitä??? Sitten iski paniikki. Olen lopettanut lääkkeet, viimeiset luget laitoin torstaina pp13 (illalla) ja silloin otin myös viimeisen Merimono-tabletin. Tänään on siis pp16. Hädissäni yritin googlettaa, mutta mitään vastaavaa en tietenkään löytänyt. Soitin siskolleni, joka aikoinaan usemman IVF:n läpikäyneenä ymmärtää mitä kaikkea ihmisen päässä voi tällaisessa tilanteessa pyöriä. Siinä kun vatvottiin asiaa, päätin että lähden kaupungilla käymään ja hakemaan uuden testin ja jos se on plussa, aloitan heti lääkkeet uudestaan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Mukaan apteekista tarttui Clearbluen digitaalinen sekä "perinteinen" testi ja lisäksi vielä First Signal -testi. Kotiin päästyä tein heti tuon digitestin, johon tuli tietysti tulokseksi "Ei raskaana". Kuinkas muuten.

Tässä vaiheessa mieskin oli kotiutunut kaveriporukkansa mökkireissulta. Itku tuli taas, olin jo kuitenkin ehtinyt innostua ajatuksesta "mitäs jos...". Mitä tässä tilanteessa nyt voi tehdä? Tuntuisi hullulta aloittaa lääkkeet uudestaan tuon yhden haamun perusteella. Eikös Clearbluen pitäisi kuitenkin olla luotettava testi? Ehkä odotan vielä huomiseen, testaan aamulla ja jos silloin vielä jonkinlainen haamuplussa tulee, mietin lääkkeiden aloittamista uudelleen. Ja yritän tietysti soittaa klinikalle. Yritin soittaa jo pp14, negan jälkeen, mutta en tietenkään päässyt läpi.

Koskaan aiemmin en ole saanut r-testiin kontrolliviivan lisäksi mitään muuta. Ja tuo tuli sentään testiajan sisällä. Ja mieskin näki sen viivan, eli se ei ollut vain minun näköharha! Sen täytyy olla jotenkin viallinen testi. Vessakäynnillä äsken huomasin jo ensimmäiset viittaukset menkoista, rusehtavaa oli ilmaantunut valkovuoden sekaan. Kyljessä pistää ja selkä on kipeä (voi tietysti johtua eilisen pihatöistä, innostuin oikein antaumuksella haravoimaan). Tissit ovat kipeät edelleen. Aamulla mittasin lämmönkin, mikä ei kyllä yhtään tue raskausteoriaa (vain 36.5, yleensä luteaalivaiheessa noin 36.8).

Olisihan sen plussan pitänyt näkyä jo pp14? Mikä tuo haamu oikein on? Ei ymmärrä, taaskaan.

Nega

Pp 13 ja tyylipuhdas nega testattu aamulla. Jopa kahdella erilaisella testillä, joista molemmat vieläpä herkkiä testejä. Eli jos jotain olisi näkyäkseen, olisi se varmasti jo tänään näkynyt.

Tein testin tällä kertaa yksin, ajattelin että käyn sitten herättämässä miehen jos plussa olisi testiin tullut. Eipä tarvinnut herättää, vaan kömmin sitten itsekin takaisin nukkumaan. Ehkä on jokin flunssanpoikanen iskemässä, kun heräsin sitten myöhemmin käheään kurkkuun ja yskään. Siinä odotellessa miehen heräilyä olo oli ihmeen rauhallinen, päällimmäinen ajatus oli lähinnä se että tässäkö tämä nyt taas oli. Miehen herättyä sain sitten kerrottua että testiin tuli vain yksi viiva. Samalla tulivat kyyneleet.

Eikö vieläkään, miksi ei vieläkään?

Ei voi ymmärtää. Eilen illalla mies kyseli oireita ja tuntemuksia ja kommentoin vain, että niitä on ja paljon. En ole viime päivinä jokaista vatsan nippausta ja tissikipua miehelle raportoinut, joten hän oli jo tuuminut ettei mitään oireita taida ollakaan. Lisäsin sitten, että jos kaikki oireet ovat huijausta, se olisi jo liian julmaa. Vatsa on ollut turvonnut lähes kuten talvella punktion jälkeen, tissit ovat mielettömän kosketusarat, juoksen vessassa vähän väliä, muutamana iltana on ollut huono olo ja huipannut, välillä paleltaa ja välillä taas olen läkähtymäisilläni. Ja niin edelleen. Ja kaikki vain Lugesteronin ja Merimonon vaikutusta. Uskomatonta.

Testaan vielä huomenna, kysyvät kuitenkin klinikalla virallisen testipäivän tulosta ennenkuin saan lopettaa lääkkeet. Kauhulla odotan millaiset menkkakivut on tulossa. Kipuja on ollut jo kuluneen viikon aikana, joten veikkaisin että paljon pahempaa on luultavasti vielä edessä.

Kahden viikon päästä alkaa loma. Tuhkapilvi tuo valitettavasti oman lisänsä meidän lomasuunnitelmiin, mutta kävi miten kävi ja mentiin sitten autolla tai lentokoneella, parin viikon päästä Italia kutsuu. Onnellinen olen siitä, että tuo matka on tulossa niinkin pian. On jotain, mitä odottaa. Aion kysyä klinikan lääkäriltä Primoluteja, olisi kurjaa tuskailla välivuotojen kanssa läpi kesän. Ehkä syksyllä sitten seuraava PAS.

Olo on taas niin kovin tyhjä. Viime viikolla luin jostain naistenlehdestä juttua lapsettomuudesta ja siitä, kuinka noin 20% pariskunnista kärsii jossain vaiheessa tahattomasta lapsettomuudesta. Siinä juttua lukiessani istuin työpaikan kahvipöydässä, ympärilläni neljä naista joilla jokaisella on lapsia. Sekö se meidän osa on, olla tilastolapsettomia?

Jospa huomenna olisi parempi päivä.