Uuden edessä

Vain parin päivän päästä asutaan jo uudessa kodissa ja ensi viikolla on myös aika klinikalle ultraan pakastealkionsiirtoa varten. Uusi kierto alkoi päivää vaille kuusi viikkoa keskenmenon jälkeen, päättynyt kierto kesti 41 päivää. Olo on fyysisestä kovin tyhjä, mutta toisaalta sattuneesta syystä ajatukset pyörii nyt enimmäkseen pakkaamisessa, osoitteenmuutosilmoitusten tekemisessä, siivoamisessa, uudessa kodissa. Vanha koti on myyty ja kauppakirjat tehty. Joka nurkka on täynnä rojua, mistä sitä voikin kertyä noin paljon... Nettiliittymä katkeaa tänään ja todennäköisesti menee jonkin aikaa ennenkuin uudessa kodissa saadaan netti toimimaan. Taas ollaan hetki pimennossa.

Ihmeellistä tuo ajan kuluminen... Kuusi viikkoa sitten maailma pysähtyi. Nyt katsotaan taas eteenpäin.

Jotain edistystä

Viime postauksessa taisin jo kirjoittaa siitä, miten meidän nykyinen asunto on edelleen myynnissä ja uuteen muutetaan pikapuoliin. Noh, ainakin tuolla asunnonmyyntirintamalla on tapahtunut edistystä viime viikosta. Ollaan saatu tarjous (jee!), pyyntihintaan (jeejee!) ja kosteusmittauksestakin saatiin hyviä uutisia (jeejeejee!). Ensi viikolla tehdään kauppakirjat. Eli sen puolesta asiat alkaa olla ok.

Menkkoja ei vieläkään kuulu eikä näy. Tänään taitaa olla kp39? Ei kai se mitenkään hurja luku vielä ole, mutta tuntuu jo paljolta. Tuhrua on tosin ehkä tullut inasen enemmän viime päivinä, joten ehkä ne sieltä vielä joku päivä.. Kunhan päästäisiin siihen PAS:iin vielä ennen kesätaukoa! Se tehdään lääkkeellisenä, joten siirto menee kiertopäiville 17-21. En ole uskaltanut katsoa kalenterista voisiko tuo meidän tuurilla osua juuri juhannukseen, sille nyt ei sitten tietysti voi mitään jos niin käy. Lääkkeellisen PAS:n kanssa onneksi voi vähän säätää noiden päivien kanssa, jospa siinä olisi riittävästi pelivaraa. Saa nähdä.

MS-rintamallakin saa jännätä lähiviikkoina. Pari päivää sitten ruokaa tehdessä leikkasin sormeeni (sama sormi johon leikkasin vuosi sitten viimeksi...) ja siitä tuli mieleen jäykkäkouristusrokotus. Selvittelin milloin se on viimeksi laitettu ja niinhän se oli mennyt jo vanhaksi, edellinen tetanustehoste oli laitettu v. 2000. Siitä sitten uutta rokotetta hankkimaan. Terveyskeskukseen en päässyt puhelimella läpi, joten varasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta. Yritin soittaa myös MS-hoitajalle ja kysyä onko tuon rokotteen laittamisessa mitään erikoista. En tietenkään saanut hoitajaa kiinni. Siinä sitten vietin päivän googlettelemalla jäykkäkouritusrokotusta ja MS-tautia, enkä tullut yhtään viisaammaksi. Suomalaisella keskustelupalstalla monet kehottivat ottamaan pelkän tetanusrokotteen, ilman kurkkumätärokotetta (nämä siis laitetaan kai samassa rokotteessa nykyään). Helpommin sanottu kuin tehty, toista kun ei enää saa ilman toista. Lääkäriasemalla sairaanhoitaja vielä kysyi päivystävältä lääkäriltä sekä myös talon omalta neurologilta mielipidettä ennenkuin uskalsi pistää tuon yhdistelmärokotteen. En tietystikään haluaisi pahenemisvaihetta, mutta toisaalta ajatus jäykkäkouristuksesta pelottaa vielä enemmän (kun nyt satun muutenkin olemaan altis kaikenmaailman haavereille), joten halusin ehdottomasti tuon rokotteen. Nyt sitten ei voi muuta kuin katsoa mitä tuleman pitää ja toivoa, ettei mitään pahenemisia tule..!

Muuttolaatikot odottelee jo pakkaamista ja gradustakin pitäisi ensi viikolla käydä juttelemassa. Tuskin se kovasti kesän aikana edistyy, mutta jos vaikka viimeistään elokuussa... Mutta muutto on sentään edessä ihan kohta! Muutenkin tämä kulunut viikko on ollut helpompi, tai siis on ollut helpompi olla. Ja onneksi muuton vuoksi riittää puuhaa vielä lähipäiviksi ja -viikoiksikin. Jospa tämä tästä.

Outsider

Ulkopuolinen. Pihalla kaikesta.

Ei vauvaa (eikä tietoakaan vauvasta), ei töitä, ei sosiaalista elämää eikä juuri mitään muutakaan sisältöä elämässä. Siinäpä se tämän hetken ja viime kuukausien (ehkä jopa vuosien?) tilanne lyhykäisyydessään. Itsesäälikö se siellä taas nostaa rumaa päätään? Niin tietysti, Helmikkään vanha tuttu.

Kierto tuntuu venyvän IVF:n jälkeen. Välillä on tuhruillut ja olen ehtinyt jo pariinkin otteeseen innostua uuden kierron alkamisesta ja sen myötä lähestyvästä pakastesiirrosta. Vaan ei. Primoluteja en saa käyttää (ainakaan vielä), lääkäri oli sitä mieltä että kropan tulee antaa rauhassa palautua. Tein kuun alussa vielä raskaustestin ja haamuhan siellä kummitteli edelleen. Kovasti kauan kesti raskaushormonien poistua, vaikka ne ei missään vaiheessa korkealle nousseetkaan. Nyt ne viimeisetkin rippeet on poissa, aamulla tehty testi melkeinpä huusi negatiivista.

Pian päästään muuttamaan uuteen kotiin, jonka valmistumista ollaan odotettu pian 9 kk. Toisenlainen odotusaika... Kun kirjoitimme syksyllä nimet papereihin pitkän harkinnan jälkeen, oli juuri varmistunut että elämäni ensimmäinen raskaus oli ohi. Ylihuomenna olisi ollut laskettu aika.

Vanha asunto on edelleen myynnissä. Jos minulla olisi energiaa, stressaisin varmaan kovastikin kahden asunnon loukkuun joutumisesta. Mutta tässä mielentilassa ajattelen lähinnä vain, että kaipa tämä(kin) asia joskus järjestyy. Pöljä mikä pöljä.

Onneksi sentään on kevät, kohta kesä. Aurinkoa, lämpöä. Jos elettäisiin syksyä, en tiedä miten pärjäisin.