Ulkopuolinen. Pihalla kaikesta.
Ei vauvaa (eikä tietoakaan vauvasta), ei töitä, ei sosiaalista elämää eikä juuri mitään muutakaan sisältöä elämässä. Siinäpä se tämän hetken ja viime kuukausien (ehkä jopa vuosien?) tilanne lyhykäisyydessään. Itsesäälikö se siellä taas nostaa rumaa päätään? Niin tietysti, Helmikkään vanha tuttu.
Kierto tuntuu venyvän IVF:n jälkeen. Välillä on tuhruillut ja olen ehtinyt jo pariinkin otteeseen innostua uuden kierron alkamisesta ja sen myötä lähestyvästä pakastesiirrosta. Vaan ei. Primoluteja en saa käyttää (ainakaan vielä), lääkäri oli sitä mieltä että kropan tulee antaa rauhassa palautua. Tein kuun alussa vielä raskaustestin ja haamuhan siellä kummitteli edelleen. Kovasti kauan kesti raskaushormonien poistua, vaikka ne ei missään vaiheessa korkealle nousseetkaan. Nyt ne viimeisetkin rippeet on poissa, aamulla tehty testi melkeinpä huusi negatiivista.
Pian päästään muuttamaan uuteen kotiin, jonka valmistumista ollaan odotettu pian 9 kk. Toisenlainen odotusaika... Kun kirjoitimme syksyllä nimet papereihin pitkän harkinnan jälkeen, oli juuri varmistunut että elämäni ensimmäinen raskaus oli ohi. Ylihuomenna olisi ollut laskettu aika.
Vanha asunto on edelleen myynnissä. Jos minulla olisi energiaa, stressaisin varmaan kovastikin kahden asunnon loukkuun joutumisesta. Mutta tässä mielentilassa ajattelen lähinnä vain, että kaipa tämä(kin) asia joskus järjestyy. Pöljä mikä pöljä.
Onneksi sentään on kevät, kohta kesä. Aurinkoa, lämpöä. Jos elettäisiin syksyä, en tiedä miten pärjäisin.
Voi miten tuttua, outsider-taipumuksia minulla on ollut koko elämäni ihan luonnostaankin eikä tämä lapsettomuus ole todellakaan parantanut asiaa. Tänäänkin olisi ollut tilaisuus viettää mukavaa päivää kaverin kanssa. Mutta minä vaan hoidin pakolliset kouluhommat hänen kanssaan ja livistin vastusteluista huolimatta mahdollisimman pian kotiin nuolemaan haavojani. Haavoja joita muut eivät näe päällepäin. Tsemppiä menkkojen odotteluun! Onneksi sentään ulkona on kaunista.
VastaaPoistaPaljon jaksamista vaikean ajan yli :( Toivottavasti uuteen kotiin pääseminen ja sen laittaminen saisivat mielen kohenemaan.
VastaaPoistaLasketun ajan ajatteleminen on raskasta, samoin kaikki muu mitä olet joutunut läpikäymään. Anna itsellesi aikaa!
Toivotan sinulle paljon aurinkoa.
Mulla oli hcg-arvo vielä alkuviikosta 796. Tuntuu ihan naurettavalta miksi hitossa sen pitää niin hitaasti laskea.
VastaaPoistaToivottavasti uuteen kotiin pääseminen piristää, ainakin siitä saa todennäköisesti tekemistä hetkeksi aikaa kun laittelee paikkoja kuntoon :)
Voimia!
Voimia toivon minäkin sinulle. Kyllä se kierto taas tasaantuu ajan kanssa, mutta vuodon odottaminen on rasittavaa.
VastaaPoistaOmat kuukautiseni alkoivat reilut viisi viikkoa keskenmenon jälkeen, mikä on kai ihan ok, mutta aika tuntui pitkältä - ja sitten kun veri vihdoin alkoi virrata, tuntuikin enemmän surulliselta kuin huojentuneelta. Tuntui siltä, että normaali kuukautisvuoto naulasi meidän odotetun vauvan arkun lopullisesti kiinni. Nyt, kun vuoto on loppunut, tuntuu helpommalta katsoa taas eteenpäin.
Voimia Helmikäs! En osaa mitään lohduttavaa sanoa, mutta olet ajatuksissa.
VastaaPoistaem, kiitos! Outsider-taipumus on kyllä minullakin ihan ominaista, mutta näiden viime vuosien myötä se on mennyt ihan uusiin ulottuvuuksiin. Tämä on tavallaan jatkuvaa köydenvetoa omaan persoonaan kuuluvien juttujen ja elämäntilanteen välillä. Tai jotain.. Onneksi tosiaan ulkona on melkein jo kesä, jopa näillä leveysasteilla :) Aurinko tekee hyvää mielelle.
VastaaPoistaRouva M, onhan tässä monenlaista ollut ja varmasti on vielä paljon töitä tehtävänä kaiken käsittelemisessä. Oma uusi koti kuitenkin nyt tuntuu ihanalta ajatukselta, nyt on hyvä päästä tekemään fyysistä työtä (tavaroiden pakkaamista, kuljettamista ja purkamista), vaikka muuttaminen kaikkinen kommervenkkeineen nyt ei toki aina niin ihanaa olisikaan. Kiitos!
Elina, kiitos myös sinulle! On tosiaan ihan kohtuutonta että nuo raskaushormonit häviää niiiiin hitaasti. Toisaalta on ymmärrettävää että jotain hurjaa on kropassa tapahtunut kun raskaus on alkanut ja siitä palautuminen vie aikansa. Mutta silti! Sitä on tavallaan jossain välitilassa... Voimia sinullekin hurjasti!!
Ja juu, luulen kyllä että uuden kodin laittaminen piristää, ainakin se vie ajatukset hetkeksi muualle :)
Kiitos Eileithyia! Tosiaan tämä vuodon odottaminen alkaa jo käydä hermoille. Huomenna tulee juurikin se viisi viikkoa täyteen, toivottavasti tämän viikon kuluessa jo jotain tapahtuisi. Toisaalta ehkä hieman kauhulla odotan vuodon alkamista, se todellakin on sitten merkki siitä että raskaus on historiaa ja ollaan taas lähtötilanteessa. Toisaalta sitten olisi helpompaa miettiä tulevaa, kuten kirjoitit. Paljon voimia toivon myös sinulle!
Talviomppu, kiitos! Sanat ei aina ole niin tarpeen, ajatus lämmittää todella paljon :) *halaus*