Mitä siihen on enää lisättävää. Ihmeet tapahtuvat edelleen muille, ei meille.
Aina matkalla jonnekin Minne ikinä päätyykin On puolitiessä jostain Tietää sen varsin hyvin itsekin On olemassa asioita Niin kipeitä ja vaikeita Ettei niistä puhumalla selviä
Tuo Egotripin biisi on soinut päässäni viime päivinä lähes jatkuvasti.
Ehkä se on juuri noin, joistakin asioista ei selviä puhumalla.
Ja ehkä lapsettomuus on minulle juuri nyt sellainen asia.
Tämä blogi hiljenee nyt ennalta määräämättömäksi ajaksi, palaan kirjoittamaan sitten kun (ja jos) siihen tarve taas tulee.
Se voi tulla piankin, kukapa tietää. Tai sitten ei.
Kuulumisiin.