maanantai 27. syyskuuta 2010

Toteen käynyt aavistus

Kolme viikkoa siirron jälkeen r-testi on positiivinen. Tästä muutama päivä eteenpäin ja samainen testi on puhdas negatiivinen. Kuten myös seuraavana päivänä. Taas pari päivää eteenpäin ja ultra yksityisellä lääkäriasemalla. Kohdussa raskauspussi (?), joka vastaa viikkoja 4+1. Ei alkiota, ei sykettä. Nyt oltaisiin kuitenkin jo viikolla 6+0. Pitäisi näkyä alkio, mahdollisesti jo syke. Ei siis kumpaakaan.

En huomannut kysyä, onko kyseessä tuulimuna vai mikä. Ilmeisesti ei kemiallinen raskaus ainakaan, sillä raskauspussi on kohdussa edelleen. Vuotoa ei ole tullut, mutta kaipa luget ja merimonot pitävät vuodon poissa. En tajunnut kysyä tuostakaan.

Raskausoireet loppuivat lähes kokonaan pari päivää viimeisimmän plussatestin jälkeen. Rinnat kipuilevat vielä lievästi ja väsymys painaa. Tosin mullahan tuo väsymys ei sinällään kerro mitään mistään, mutta silti.

Menin ultraan varmana siitä, ettei kohdussa ole mitään. Voisin soittaa sairaalaan ja sanoa, ettei kohdussa tosiaankaan ole mitään. Että saisin lopettaa lääkkeet ja jäädä odottamaan vuotoa. Mutta nyt pitääkin kysyä sairaalasta mitä tehdään seuraavaksi. Vielä on jäljellä viikko sairaalassa tehtävään ultraan. Jos tämä on tuulimuna, voi edessä olla lääkkeellinen tyhjennys tai kaavinta. Tai riittääköhän se, jos lääkkeiden lopettamisen jälkeen tulee vuoto ja kohtu tyhjenee? Ei aavistustakaan.

Yhdestä asiasta voi kai kuitenkin olla varma. Meille ei tule vauvaa toukokuussa.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Testausmania

Raskaustestien valmistajat varmaan tulisivat ihan henk.koht. kiittämään, jos tietäisivät mihin tahtiin meillä on kyseisiä testejä viime päivinä kulutettu... Clearbluen perinteisiä, apteekin omia sekä Yliopiston apteekin Biocard-testejä. Ja jokaiseen testiin on tullut (testistä riippuen) joko kaksi viivaa tai plussa. Haaleita plussia, mutta silti. Mielessä kaihertaa hurja pelko siitä, että kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Viivat ovat vahvistuneet VÄHÄN, juuri ja juuri testiajassa.

Soitin sairaalaan aamulla, hoitaja oli sitä mieltä että varataan aika varhaisultraan. Kuulemma olen "ainakin jollakin tavalla raskaana". Ja sanoi myös, että viivojen vahvuuden perusteella ei voi tulkita sitä, millainen raskaus tässä nyt oikein on. Haaleista plussista voi tulla terveitä raskauksia, tai sitten ei. Hoitajan mielestä pp13 testaaminen oli liian aikaista, eli hänen mielestään silloin tullutta negaa ei kannata enää murehtia (samalla mietin mielessäni, että silti monet testaavat plussan jo paljon tätä aiemmin).

Varhaisultraan on tasan kaksi viikkoa (tunnilleen!). Uusi kahden viikon piina edessä. Vuotoa ei ole, rinnat ovat kipeät, pissattaa useammin kuin yleensä ja masussa myllertää. Väsyttää, mutta silti ei saa kunnolla nukutuksi. Välillä tulee huono olo, mutta ihan ohimenevästi. Tänään on rv 5+1. Niin vähän, mutta kuitenkin niin paljon! Kävin laskemassa nettilaskurilla mahdollisen lasketun ajan (22.5.2011!) ja eilen kaupassa käydessä ostin uuden Vauva-lehden. Enempää en uskalla, vielä.

Eilen iski epätoivon aalto, kun turhaan odotin testiviivan vahvistuvan tummemmaksi. Olin niin pitkään ajatellut, että sitten joskus kun r-testissä todella on kaksi viivaa, olen varmasti ihan järjettömän onnellinen. Onnellinen olenkin, mutta silti tuntuu että pelko ja huoli vievät voiton onnen tunteesta. Samalla tuntuu, että olen kiittämätön kun en osaa iloita enempää.

Mies sanoo, että ollaan nyt varovaisen onnellisia. Siinä kai se tämän hetken totuus on.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Ei uutta auringon alla

Kiitos tsempeistä Tuuli ja Rouva Makkonen! :)

Eilen aamulla (tai pikemminkin aamuyöllä) tein apteekin testin, johon tuli taas hailu haamuviiiva. Viiva kuitenkin näkyy suht selkeästi ja siinä on punaista väriä. Mutta olisin niin toivonut että se olisi ollut jo vahvempi!

Soitin eilen sairaalaan ja hoitaja kehotti testaamaan uudestaan vasta viikonloppuna ja jatkamaan lääkitystä entiseen malliin. Käyn tänään hakemassa uuden luge-reseptin sairaalasta, Merimonoja sentään löytyy lääkekaapista ainakin siihen asti, että saadaan tilanteeseen jonkinlainen selvyys. En nyt tiedä tekisinkö testin jo huomenna vai vasta sunnuntaina... Toisaalta haluaisin testata jo huomenna, mutta saa nähdä uskallanko!

Vuodosta ei nyt ole onneksi mitään merkkejä, viime perjantaina ja lauantaina (pp11-12) tuli aavistus rusehtavaa, mutta sen jälkeen ei mitään menkkoihin viittaavaa. Jotain tuntemuksia masussa on melkeinpä jatkuvasti, eilen illalla jomotteli ihan kunnolla. Ja onhan noita tuntemuksia tietysti muutenkin, mutta kun ei voi tietää mihin ne liittyy!

Jännäys jatkukoon.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Hämmennys

Ihan alkuun kiitos ihanalle Rouva Makkoselle, jolta sain seuraavanlaisen tunnustuksen:



Lupaan tehdä myös tehtävät heti, kun järki juoksee taas (I hope!).

Nimittäin. Täällä ollaan lievästi sanoen hämmentyneitä, hämmästyneitä (ja ehkä myös jo ihan pikkuriikkisen onnellisiakin)... Tänään on dpo 16 ja tein aamulla uuden r-testin. Edellisen tein sunnuntaiaamuna (pp13) ja digitaalisen testin tulos oli kylmästi "Ei raskaana". Mutta, tänään tein varmistukseksi (sairaalasta kysyvät kuitenkin) apteekin testin (Biocard), johon tuli testiajan sisällä kaksi punaista viivaa!! Testiviiva tosin kontrolliviivaa selvästi himmeämpi, mutta silti näkyy ihan ilman tihrustamista. Jopa mies näki tuon testiviivan, kun raahasin puoliunessa olevan raasun tarkistamaan näenkö näkyjä.

Voiko se olla totta? Voiko?? Työpäivä meni kummallisessa sumussa, kotiin tullessa piti tarkistaa aamuinen testi ja punainen testiviiva on jäänyt siihen selkeästi näkyviin. Kurvasimme työmatkalla apteekin kautta ja kävin hakemassa vielä pari uutta apteekin testiä huomiseksi ja ylihuomiseksi ja lisäksi kaksi Clearbluen perinteistä testiä. Näistä toisen tein nyt iltapäivällä ja kyllä siihenkin juuri ja juuri erottuva plussa tuli, testiajassa siis. Tosin tuo Clearbluen plussa on vielä paljon apteekin testiä himmeämpi.

Eikö tässä vaiheessa pitäisi näkyä jo selvä plussa? Siirrosta on kuitenkin jo yli kaksi viikkoa. Huomenna on varmaan pakko soittaa sairaalaan, sillä jos tämä ihme on totta (voi olethan totta!), niin tarvitsen uudet reseptit lugeista ja Merimonoista.

Siskolle kerroin jo tästä uudesta käänteestä, en voinut olla kertomatta. Mutta pelottaa ja jännittää ihan kamalasti, miten ikinä saan ensi yönä unta, ennen uutta testiä?

torstai 9. syyskuuta 2010

Pelko (ja toivo)

pp 10.

En ole vielä käynyt ostamassa raskaustestiä, en uskalla. Enkä uskalla kirjoittaa ylös enää mitään oireita, taikauskoisesti pelkään että mitä enemmän teen listaa oireista, sitä varmemmin tästä tulee nega. Ja sitten sätin itseäni epäuskosta onnistumiseen, eli jos odotan negaa, se myös tulee. Mitenpäin vain yritän ajatellakin, ajatukset menee samaa rataa. Positiivista ajattelua on yritetty edellisten siirtojen yhteydessä, nyt haluan vain kovasti uskoa että onnistuminen on kiinni jostain ihan muusta kuin siitä, millaisia ajatuksia päässäni pyörii.

Ehkä vain kuvittelen, mutta piinailuaika on mennyt jotenkin ihmeen nopeasti, tai no, ainakin ensimmäinen viikko. Vasta ihan äskettäin on pelko hiipinyt puseroon ja jäänyt sinne asumaan. En halua miettiä mahdollista laskettua aikaa tai mitään muutakaan raskauteen liittyvää. Haluan vain tietää tuloksen. Ja samalla en halua. Haluan toivoa, mutta en uskaltaisi.

Aikaisintaan sunnuntaina teen testin. Tavoitteena on pysyä edes suunnilleen tolkuissaan sinne saakka. Mitä sitten tapahtuu, ei harmainta aavistusta. Ja se on juuri se, mikä tässä pelottaa. Tämä aika on sentään siitä mahtavaa, että kaikki on vielä mahdollista, sunnuntaina tästä olotilasta "joutuu" luopumaan. Sitten tiedetään. Ei tässä ole mitään järkeä, piinaviikoissa ei oikeasti ole mitään mahtavaa. Paitsi juuri se mahdollisuus.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Puolimatka

Viikko siirrosta, viikko jäljellä. Olen kotona sairauslomalla, joten minulla on ihan liikaa aikaa miettiä oloa ja mahdollisia oireita. Yritän hokea itselleni, että vessassa juokseminen, jatkuvasti kipeämmäksi tulevat rinnat ja paineen tunne masussa johtuvat Lugesteronista, kuten aina ennenkin.

Juttelin viikonloppuna pitkään siskoni kanssa, muun muassa lapsettomuudesta. On niin ihanan helpottavaa keskustella läheisen ihmisen kanssa, joka tietää täsmälleen kaikki mielentilat ja tunteet mitä tähän elämäntilanteeseen liittyy. Jostain syystä meidän tulee ihan liian harvoin juteltua kunnolla. Välimatkaa meillä on jonkin verran ja siitä syystä näemme harvakseltaan. Lupasimmekin sitten toisillemme että jatkossa juttelemme puhelimessa useammin.

Miehen kanssa teimme myös päätöksen, että jos tämä (ja mahdollisesti vielä tuleva pas) ei tuo tulosta, siirrymme yksityiselle. Työterveyslääkäri viimeisimpänä kehotti miettimään, onko tämä nykyinen hoitoaikataulu paras mahdollinen minun terveydentilan kannalta. Pakkohan tässä kai on myöntää, että kuukausien jonottaminen ei tässä tilanteessa enää ole ollenkaan hyvä juttu. Ainakaan jos muunlainen vaihtoehto on mitenkään mahdollisuuksien rajoissa. Mutta toivottavasti siihen ei tarvitsisi ryhtyä ollenkaan. Jospa, jospa nyt olisi meidän vuoro!