keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vielä kerran

Päätös on tehty, yhteen hoitoon lähdemme vielä. Oma lääkärimme teki jo suunnitelman uutta hoitoa varten, vaikka itse hoito meneekin ensi vuoden puolelle. Pitkän kaavan mukaan mennään edelleen, osin endoepäilyn takia, mutta suurimpana syynä kierron epäsäännöllisyys ja ne iänikuiset ylimääräiset vuotelut. Nytkin välivuoto/tiputtelu/mikälie alkoi kiertopäivänä 9... johan siinä olikin ehtinyt menkkavuodon loppumisesta kulua ehkä jotain 3-4 päivää? Lääkäri myös katsoi ultralla että vuoto tulee kohdunkaulasta, itse kohtu näytti hyvältä. Se on hyvä uutinen sikäli että vaikka tuollainen vuotelu on ehkä rasittavinta ikinä, sen ei pitäisi haitata raskautumista, jos kohtu ja limakalvo ovat kunnossa. Olihan siellä myös puhkeamaisillaan oleva rakkula ja 10 mm limakalvo, eli edes jotain tässä kropassa tapahtuu oikein.

Lääkecocktailiinkin tulee taas pieni muutos. Jarruna on edelleen Procren, mutta kasvatteluvaiheessa Puregonin rinnalle (tai pikemminkin jälkeen) tulee Menopur. Jos siirtoon päästään, käytetään tukilääkkeenä Lugesteronin (ja klexanen ja kortisonin ja primaspanin...) lisäksi Pregnyliä pari kertaa viikossa. Siinäpä sitä taas on lääkearsenaalia kerrakseen...  Juteltiin pitkään eri stimulaatiolääkkeistä, lääkäri piti parhaimpana vaihtoehtona Menopuria. Ensin pistän muistaakseni kuutena päivänä Puregonia, sitten tulee vaihto Menopuriin. Vaikka Puregonilla on saatu hyvin munasoluja, halusin itsekin ehdottomasti tähän viimeiseen yritykseen jotain uutta. Ja alkioiden laatuhan ei meillä ole ollut mikään päätähuimaava. Lisäksi Menopurilla pitäisi olla "suotuisa" vaikutus limakalvoon. Niin, ja eipähän sitten tarvitse miettiä, että olisikohan jokin toinen lääke Puregonin sijasta tuonut onnen. Alkionkuoren avauksesta oli myös puhetta, sitäkin voidaan sitten kokeilla. Ihan aluksi pitää tietysti Primoluteilla saada kierto jotenkin raiteilleen.

Yleensä olo on ollut toiveikas kun on (näin suunnitteluvaiheessa) klinikan ovesta kävelty ulos. Nyt tuntuu lähinnä vain toivottomalta. On varmaan vain hyvä että uusi hoito alkaa vasta ensi vuoden puolella, jospa tässä ehtii saada päänsä kasaan edes jollain tavalla. Ei kai ole edes mitään järkeä lähteä uudestaan tähän rumbaan, jos ahdistaa jo valmiiksi? Onhan sitten vielä olemassa muuan graduprojektikin, joka pitäisi saada jonkinlaiseen päätökseen lähikuukausien aikana, mieluusti ennen uutta hoitokierrosta. Katsoin myös uudestaan Hiljaa toivotut. Lopputeksteissä sanottiin että joka viides hoitoihin lähteneistä pareista ei saa lasta kotiin. Me ollaan osuttu aika tehokkaasti niihin pieniin prosentteihin, kun jättipotti on tullut jo MS & lapsettomuus -yhdistelmällä. Jotenkin on siltäkin pohjalta helpompi nähdä itsensä myös siinä joukossa, joka hoitojen jälkeen ei ole saanut lasta. Pessimisti täällä taas, hei. Vaan onhan pessimismin suosta noustu ennenkin, ehkä vielä kerran?

Niin ja vielä, kiitos Elina. *halaus* (lukisin mielelläni myös sinun kuulumisia, jos pidät vielä blogia?)