Raskaustestien valmistajat varmaan tulisivat ihan henk.koht. kiittämään, jos tietäisivät mihin tahtiin meillä on kyseisiä testejä viime päivinä kulutettu... Clearbluen perinteisiä, apteekin omia sekä Yliopiston apteekin Biocard-testejä. Ja jokaiseen testiin on tullut (testistä riippuen) joko kaksi viivaa tai plussa. Haaleita plussia, mutta silti. Mielessä kaihertaa hurja pelko siitä, että kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Viivat ovat vahvistuneet VÄHÄN, juuri ja juuri testiajassa.
Soitin sairaalaan aamulla, hoitaja oli sitä mieltä että varataan aika varhaisultraan. Kuulemma olen "ainakin jollakin tavalla raskaana". Ja sanoi myös, että viivojen vahvuuden perusteella ei voi tulkita sitä, millainen raskaus tässä nyt oikein on. Haaleista plussista voi tulla terveitä raskauksia, tai sitten ei. Hoitajan mielestä pp13 testaaminen oli liian aikaista, eli hänen mielestään silloin tullutta negaa ei kannata enää murehtia (samalla mietin mielessäni, että silti monet testaavat plussan jo paljon tätä aiemmin).
Varhaisultraan on tasan kaksi viikkoa (tunnilleen!). Uusi kahden viikon piina edessä. Vuotoa ei ole, rinnat ovat kipeät, pissattaa useammin kuin yleensä ja masussa myllertää. Väsyttää, mutta silti ei saa kunnolla nukutuksi. Välillä tulee huono olo, mutta ihan ohimenevästi. Tänään on rv 5+1. Niin vähän, mutta kuitenkin niin paljon! Kävin laskemassa nettilaskurilla mahdollisen lasketun ajan (22.5.2011!) ja eilen kaupassa käydessä ostin uuden Vauva-lehden. Enempää en uskalla, vielä.
Eilen iski epätoivon aalto, kun turhaan odotin testiviivan vahvistuvan tummemmaksi. Olin niin pitkään ajatellut, että sitten joskus kun r-testissä todella on kaksi viivaa, olen varmasti ihan järjettömän onnellinen. Onnellinen olenkin, mutta silti tuntuu että pelko ja huoli vievät voiton onnen tunteesta. Samalla tuntuu, että olen kiittämätön kun en osaa iloita enempää.
Mies sanoo, että ollaan nyt varovaisen onnellisia. Siinä kai se tämän hetken totuus on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti