torstai 13. toukokuuta 2010

Nega

Pp 13 ja tyylipuhdas nega testattu aamulla. Jopa kahdella erilaisella testillä, joista molemmat vieläpä herkkiä testejä. Eli jos jotain olisi näkyäkseen, olisi se varmasti jo tänään näkynyt.

Tein testin tällä kertaa yksin, ajattelin että käyn sitten herättämässä miehen jos plussa olisi testiin tullut. Eipä tarvinnut herättää, vaan kömmin sitten itsekin takaisin nukkumaan. Ehkä on jokin flunssanpoikanen iskemässä, kun heräsin sitten myöhemmin käheään kurkkuun ja yskään. Siinä odotellessa miehen heräilyä olo oli ihmeen rauhallinen, päällimmäinen ajatus oli lähinnä se että tässäkö tämä nyt taas oli. Miehen herättyä sain sitten kerrottua että testiin tuli vain yksi viiva. Samalla tulivat kyyneleet.

Eikö vieläkään, miksi ei vieläkään?

Ei voi ymmärtää. Eilen illalla mies kyseli oireita ja tuntemuksia ja kommentoin vain, että niitä on ja paljon. En ole viime päivinä jokaista vatsan nippausta ja tissikipua miehelle raportoinut, joten hän oli jo tuuminut ettei mitään oireita taida ollakaan. Lisäsin sitten, että jos kaikki oireet ovat huijausta, se olisi jo liian julmaa. Vatsa on ollut turvonnut lähes kuten talvella punktion jälkeen, tissit ovat mielettömän kosketusarat, juoksen vessassa vähän väliä, muutamana iltana on ollut huono olo ja huipannut, välillä paleltaa ja välillä taas olen läkähtymäisilläni. Ja niin edelleen. Ja kaikki vain Lugesteronin ja Merimonon vaikutusta. Uskomatonta.

Testaan vielä huomenna, kysyvät kuitenkin klinikalla virallisen testipäivän tulosta ennenkuin saan lopettaa lääkkeet. Kauhulla odotan millaiset menkkakivut on tulossa. Kipuja on ollut jo kuluneen viikon aikana, joten veikkaisin että paljon pahempaa on luultavasti vielä edessä.

Kahden viikon päästä alkaa loma. Tuhkapilvi tuo valitettavasti oman lisänsä meidän lomasuunnitelmiin, mutta kävi miten kävi ja mentiin sitten autolla tai lentokoneella, parin viikon päästä Italia kutsuu. Onnellinen olen siitä, että tuo matka on tulossa niinkin pian. On jotain, mitä odottaa. Aion kysyä klinikan lääkäriltä Primoluteja, olisi kurjaa tuskailla välivuotojen kanssa läpi kesän. Ehkä syksyllä sitten seuraava PAS.

Olo on taas niin kovin tyhjä. Viime viikolla luin jostain naistenlehdestä juttua lapsettomuudesta ja siitä, kuinka noin 20% pariskunnista kärsii jossain vaiheessa tahattomasta lapsettomuudesta. Siinä juttua lukiessani istuin työpaikan kahvipöydässä, ympärilläni neljä naista joilla jokaisella on lapsia. Sekö se meidän osa on, olla tilastolapsettomia?

Jospa huomenna olisi parempi päivä.

2 kommenttia:

  1. Voihan kurjuus... Negoihin ei kyllä ikinä totu :-( Ihana kuitenkin, että teillä on matka tiedossa. Ihan varmasti se auttaa toipumiseen. Saa ainakin ajatukset muualle! Paljon jaksuja!

    VastaaPoista
  2. Matka tulee tosiaan hyvään aikaan, pari viikkoa enää.

    Niin, ja kiitos! :)

    VastaaPoista