Kuulostelua

pp 7..!

Siirrosta on tänään kulunut tasan viikko. Oikeastaan viikko on mennyt yllättävän nopeasti ja olen jopa onnistunut pitämään yllä enimmäkseen positiivista asennetta tähän projektiin. Eilen illalla sitten ekan kerran siirron jälkeen hermostuin miehelle ihan kunnolla ja tietysti ihan pikku jutusta. Ja tottakai ensimmäisenä tuli tästä mieleen, että nämä samat itkuraivarit ovat tähän asti aina ennakoineet menkkoja ja masennuin sitten totaalisesti. Kaipa hermostumiset kuitenkin kuuluvat asiaan ja ovat ihan sallittujakin, onhan tässä kuitenkin niin paljon pelissä ja toisaalta ihanaiset lugetkin saattavat osaltaan vaikuttaa. Ei kai tätä jännittämistä ja hermoilua syyttä kutsuta piinailuksi!

Siirron jälkeisinä päivinä kroppani onnistui kehittämään myös lievän hyperstimulaation ja sain vielä tämän viikon sairauslomaa. Nyt on siis kunnolla aikaa miettiä ja pohtia ja kuulostella omaa olotilaa. Olen juonut edelleen litratolkulla vettä ja mehuja ja hyperin oireet ovat helpottaneet. Lievää turvotusta on vielä, mutta vatsan koko on pienentynyt hurjasti viikonlopusta. Tilalle on tullut masun jomotuksia ja nippailuja ja rinnat ovat kipeytyneet. Voi tietysti olla että nämä oireet ovat seurausta lugeista, mutta haluan silti vielä uskoa että ne ovat oireita jostain ihan muusta. Jos tästä tiputaan, niin sitten tiputaan kovaa ja korkealta.

Käyn myös joka päivä tällä viikolla terveyskeskuksessa verikokeessa, maanantaina otetut kokeet olivat muuten kunnossa, mutta hemoglobiinin osalta tein uuden oman ennätyksen, tasan 170. Olen äidiltäni perinyt korkean hemoglobiinin, mutta yleensä lukema on suunnilleen 150. En huomannut kysyä lääkäriltä, voivatko ivf:ssä käytetyt lääkkeet nostaa hemoglobiinia. Olen kuitenkin juonut päivittäin vähintään pari litraa vettä ja mehuja, joten aika merkillistä että hb voi olla noinkin korkea... Kun kysyin tänään alkuviikon tuloksia, arvo on ollut sekä tiistaina ja keskiviikkona 159. Toivottavasti lukema laskisi vielä tuosta. Toisaalta suht korkea hemoglobiini on kai hyväksi, mutta toisaalta olen lukenut että korkea hb voi haitata raskautumista, en tosin nyt jaksa muistaa miten se käytännössä voisi vaikuttaa. Olen kyllä kysynyt asiasta aikoinaan ihan Väestöliiton lääkäriltäkin ja hän oli sitä mieltä että jos lukemat pysyvät edes jotenkin normaalin rajoissa, asiasta ei kannattaisi murehtia. Sitä kun vain on tullut melkeinpä jo tavaksi murehtia kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Miehen kanssa yritimme keksiä hyvää "työnimeä" pikku alkiollemme, tosin emme ihan päässeet yksimielisyyteen. Niinpä pikkuinen tunnetaan jo nyt muun muassa nimillä kirppu, papunen, tirppana, toivo ja itunen. Toin lapsuuteni kodista soittorasian, jonka melodia on minulle tuttu jo ajalta ennenkuin voin edes muistaa ja soitan ihanaa tuutulaulua masulleni jo nyt. Mietin sitä kuinka elämämme voi muuttua ihan lähitulevaisuudessa, millaisia käytännön muutoksia kotonamme pitäisi tehdä, mihin sijoitamme hoitopöydän, miten kuljen kävelyllä yhtäaikaa lastenvaunujen ja ylivilkkaan koiran kanssa. Hypistelen vauvanvaatteita kirpputorilla, selailen netistä äitiysvaatteita ja katson televisiosta vauva tulossa -ohjelmaa. Yritän kovasti psyykata mieltäni ja kroppaani raskauteen. Pitkän aikaa asenteeni yrittämiseen ja piinaviikkoihin oli se, että "pessimisti ei pety" ja ajattelin että jos ei odota mitään, ei pety niin paljon. Tämä metodi on nyt ainakin toistaiseksi heitetty romukoppaan, haluan ajatella olevani raskaana, niin pöljältä kuin se voi tässä vaiheessa kuulostaakin. Sitäpaitsi tuo ns. itsesuojelumetodi ei ainakaan minulla edes toiminut, pettymys oli aina yhtä musertava.

Testipäivä on sunnuntaina, pp10. Kaapissa odottaa yksi Clearblue ja muutama netistä tilaamani Vilja-testi. Pelottaa, jännittää.

Pulliainen ja Anonyymi Annie: kiitos molemmille kannustuksesta! :) Se tulee todella tarpeeseen.

Kun katson ulos ikkunasta, en näe juuri muuta kuin lunta. Pöytäkello raksuttaa vieressä ja koira torkkuu sohvan nurkassa. Kaikki näyttää niin rauhalliselta. Olisipa mieleni yhtä rauhallinen...