sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Tyhjää

Nega.

Surua ja itkua.
Siinäpä meidän sunnuntaiaamu lyhykäisyydessään.

Olo on niin tyhjä ja avuton. En silti kadu sitä, että jaksoin ja halusin uskoa tähän. Muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti