Tyhjä

Toisen hoitokierroksen toinen ja viimeinen pas, ei edelleenkään onnea. Kahdesta sulatetusta alkiosta toinen selviytyi siirtoon, mutta kuten niin monta kertaa ennenkin, piinaviikkojen jälkeen raskaustesti näytti negatiivista. Tällä kertaa apuna oli jo niin mittava tukilääkearsenaali, että mitään muuta onnistumisen eteen ei kai todellakaan voi tehdä. Klexanea (ylivoimaisesti inhottavin piikityskokemus tähän asti), kortisonia, primaspania, lugesteronia. Selvisin piinapäivät ilman ylimääräisiä vuotoja, mutta tässä kohtaa se ei hirveästi lohduta. Olin unohtanut miten luget saavat aikaan kaikki mahdolliset oireet, joten kroppani onnistui lisäksi huijaamaan täydellisesti; kuvittelin oikeasti olevani raskaana. Tunsin juuri niitä samoja oireita mitä oli silloin, kun oikeasti olin (vaikkakin vain hetken) raskaana. No more lugesteron for me, not ever again.

Tähän mennessä on käyty läpi 7 alkionsiirtoa, alkioita on siirretty 11. Tuloksena kaksi lyhyeksi jäänyttä raskautta. Syli on tyhjä.

Ehkä lähdemme vielä yhteen hoitoon, en tiedä missä vaiheessa, ehkä ensi vuonna. Ensin täytyisi jostain löytää voimia siihen.