torstai 3. toukokuuta 2012

Aika kuluu

pp10.

Härreguud, nyt on tosiaan jo 10 päivää siirrosta..!

Tänään olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut vielä Pregnyl-pistos, mutta lääkäri tuumasi että paras jättää pistos pistämättä. Kipuilu on selvästi vähentynyt alkuviikosta, tänään meni pitkälle iltapäivään ennenkuin alkoi taas tuntua juilintaa. Turvotus on kyllä edelleen melkoista. Näyttäisi että se on taas pikemminkin lisääntynyt alkuviikosta. Toivottavasti se on hyvä merkki..! Ja juuri tuon turvotuksen takia en saa sitä Pregnyliäkään enää pistää.

Testipäivä oli laskettu Pregnyl-pistosten mukaan äitienpäiväksi, mutta nyt kun kaksi viimeistä jää pistämättä, testipäiväkin aikaistuu. Aikaisintaan maanantaina kuulemma voisi testata, mieluummin tiistaina tai keskiviikkona. Pitää miettiä, juuri nyt en uskalla edes ajatella testin tekemistä. Pelottaa ja jännittää aivan älyttömästi. Olen yrittänyt muistella millaisia tuntemukset oli vuosi sitten ennen testiä. Turvotusta oli silloinkin, mutta muuta en sitten muistakaan. Nyt turvotuksen lisäksi ainut oire taitaa olla tissikipu, joka iski pari päivää sitten ja on jäänyt olemaan. Vatsa on mustelmilla Klexane-piikeistä, se on kyllä ylivoimaisesti inhottavin pistoslääke mitä näiden hoitojen aikana on vastaan tullut. Klexane on nyt kuitenkin niin tärkeä juttu, että sen kanssa on vaan elettävä ja tottakai pistän sitä joka päivä vaikka lopun elämääni, jos on tarvis. Mutta silti, on se vaan aika inha pistettävä.

Pelottaa siis aivan kamalasti. Haluaisin tietää, mutta toisaalta taas en. Miehestäkin näkee, että tätä jännittää. Muutama päivä pitää vielä odottaa ja selvitä tämän piinailun kanssa. Katsotaan sitten miten meidän käy.

4 kommenttia:

  1. Ompa päivät kulunut nopeasti.. Hienoa, että taidat olla suurinpiirtein toipunut kaikesta hyperstimulaatiorumbasta, minkä punktio sai aikaan!
    Voin vain kuvitella noita jännityksen tunteita.. Täällä jännitetään hengessä mukana ja pidetään varpaitakin ylhäällä.. Tsemppiä!!!:)

    VastaaPoista
  2. Mitä pidemmälle päivät kuluu, sitä enemmän jännittää. Tai suoraan sanoen pelottaa. Tuntuu hyvältä tietää että elät hengessä mukana, Sofi. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Täältä taustalta, kuitenkin päivittäin blogiasi seuraavana, toivotan sydänjuuriani myöten onnea huomiseen(?) testin tekoon. Lähetän nukkumaan mennessäni pyyntöjä, suorastaan vaatimuksia yläkertaan. Nyt on teidän vuoronne!

    VastaaPoista
  4. En tiedä oletko vielä (rohjennnut) testeilla, mutta täällä ihan mahan pohjasta nippailee, niin jännittää avata blogisi, josko olisi uutisia.. Kaikkia mahdollisia tähdenlennon toiveita ja onnenenkeleita toivotellen...

    VastaaPoista