Täällä ei tarvi ilmapalloja vapuksi ostaa, kun pallo löytyy hyperin vuoksi ihan omasta takaa. Lauantaina kävin uudestaan verikokeessa. Tarkoitus oli alunperin lähteä sairaalasta kotiin odottamaan tuloksia, mutta koska kokeeseen pääsyä piti odotella pitkään ja vielä käytävällä istuskellen, alkoi olo tuntua tosi kipeältä. Jäimmekin sitten odottamaan gynen päivystykseen että kuullaan tulokset ja lääkäri kävisi tutkimassa. Pääsin siinä vaiheessa pedille pötköttelemään ja siinä sitten vierähtikin aikaa. Hoitaja kävi jossain vaiheessa kertomassa että tuloksissa ei ollut mitään hälyttävää, hb oli kuitenkin noussut entisestään (173). Iltapäivällä alkoi näyttää siltä että lääkäri ei ehdi päivystykseen vielä pitkään aikaan ja hoitaja olisi siinä vaiheessa ottanut minut naistentautien osastolle nesteytystä varten. Koska lepo oli kuitenkin helpottanut oloa, halusin lähteä mieluummin kotiin. Lääkäriä en siis missään vaiheessa nähnyt.
Illalla lääkäri sitten soitti ja harmitteli että olin lähtenyt kotiin, olisi kuulemma ollut parempi jäädä osastolle. Verikokeiden perusteella kyseessä on hyperstimulaatio ja tukostaipumus tekee asiasta vielä pahemman. Lääkäri varmisti että minulla on Klexane käytössä, se on kuulemma aivan välttämätön. Ja jos olo kävisi yhtään huonommaksi, olisi heti paikalla lähdettävä takaisin sairaalaan. Eilen oli kuitenkin jo parempi päivä, menkkamaisia kipuja oli toki aamusta iltaan mutta pystyin sentään jo seisomaan ja kävelemään selkä suorassa. Hyper on kuitenkin lievää, jossain vaiheessa ehdin ajatella että nyt on oksettava olo, mutta sekin meni nopeasti ohi. Tänään amulla soitin klinikalle ja oma lääkärini oli sitä mieltä että Pregnyl on jätettävä nyt väliin, torstaina katsotaan uudelleen mikä silloin on vointi.
Ehkä se viime torstaina pistetty Ovitrelle osaltaan tosiaan vaikutti siihen että hyper iski päälle, vaikka siitä ei punktion tai vielä siirronkaan yhteydessä ollut merkkejä. Sen vuoksi on varmaan parempi että Pregnyliä ei tässä kohtaa pistetä lisää, ettei tilanne lähde uudestaan huonompaan päin. Netti on tietysti tulvillaan kertomuksia siitä kuinka hyper pahenee jos raskaus alkaa ja siitä sitten olen saanut päähäni, että jos olo tästä nyt kohenee kunnolla, saa heittää kaiken toivon siitä että siirretyt alkiot (tai edes toinen) olisi tarrannut kiinni. Google ei ole joka tilanteessa ystävä... paras lääke hyperiin on lepo ja levännyt kyllä olenkin, mikä alkaa sekin toisaalta käydä hermoille: makaan kaikki päivät sohvalla, usein läppäri sylissä ja ajatukset yllättäen kiertävät yhtä ja samaa rataa. Siksi on ihan liian helppo avata selaimeen google ja näppäillä hakusanaksi hyperstimulaatio, tai mikä milloinkin. Samalla yrittää olla miettimättä oireita, mikä ei tietenkään onnistu. Tänään tulee kuitenkin kuluneeksi vasta viikko siirrosta, joten kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin oireet ovat varmasti vielä seurausta hyperistä ja tukilääkkeistä.
Jos torstainakaan ei Pregnyliä voi pistää, se varmaankin lyhentää näitä piinaviikkoja, ei ole pakko odottaa vielä kahta viikkoa testin tekemistä... mikä on tietysti toisaalta hyvä, toisaalta taas ei. Olo ei juuri nyt ole kovin toiveikas. Vaikka oman voinnin kannalta on tietysti hyvä että hyper alkaa helpottaa, se samalla laskee mielialaa ja uskoa siihen että tässä voitaisiin nyt onnistua. Ja mitä pidemmälle tässä aika kuluu, sitä enemmän alkaa tuntua siltä että pää hajoaa epätietoisuuteen. Ja toisalta taas, jos tieto lisääkin taas tuskaa... On tämä juhlaa tämä piinailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti