Back to reality

Blogitauko on todellakin tehnyt tehtävänsä, sanat tuntuvat olevan niin hukassa etten tiedä mitä kirjoittaa. Viime viikot olen elänyt ihan omassa kuplassani, ehkä olisi jo aika pyristellä takaisin muun maailman menoon tai aktivoitua ainakin tämän blogin suhteen. Olin jo miettinyt että kirjoitan sitten myöhemmin että miten meille tässä kävi, mutta ajattelin sitten että ehkä näistä asioista on hyvä kirjoittaa tuoreeltaan, ihan jo senkin vuoksi että muistaa sitten jälkeenpäin että miten mikäkin juttu meni. Minulle ja meille tämä käynnissä oleva ivf on neljäs, vaikka en kyllä oikeasti tiedä sitäkään lasketaanko tätä käynnissä olevaa neljänneksi vai onko se vasta kolmas, kun viimeksi ei päästy siirtoon. Oli miten oli, nyt ollaan jo siinä vaiheessa että huomenna on munasolujen keräys ja maanantaina siirto, jos siirrettävää on.

Tässä hoidossa asiat tuntuvat menevän kuin hidastetussa filmissä. Procren teki tehtävänsä kuten ennenkin ja vaihdevuosiviikoista selvittiin, hammasta purren. Fyysisesti en huomannut mitään erikoista, ei edes niitä kuuluisia kuumia aaltoja tällä kertaa. Henkisellä puolella olikin sitten paljon rankempaa ja varsinkin viimeinen viikko ennen stimulaatiopistosten alkua oli todella musta, tuntui että maailma kaatuu päälle. Koetin hokea itselleni että paha olo on peräisin Procrenista, mutta mustimpina hetkinä oli kyllä vaikea uskoa että olo voisi pelkillä pistoksilla helpottua. Kaipa niin kuitenkin kävi, sillä maailma näyttää nyt ainakin vähän valoisammalta.

Pistoslääke vaihtui Puregonista Menopuriin, muistaakseni syystä että tavoitteena oli saada parempilaatuisia munasoluja ja vaikuttaa positiivisesti kohdun limakalvoon, lääkäri taisi puhua "vastaanottavaisemmasta" limakalvosta, mitä se sitten tarkoittaakaan... Viimeksikin pistin viimeisinä päivinä Menopuria, mutta aloitin silloin Puregonilla lähinnä siitä syystä, että sitä oli jäänyt yli toisesta hoidosta ja yksi ampulli löytyi valmiiksi jääkaapista. Vielä olisi kai liian aikaista sanoa mitään siitä kuinka hyvin Menopur on tehonnut, mutta eroa Puregoniin tuntuu kyllä olevan. Kohdun limakalvo on taas kasvanut hienosti, viime ultrassa lääkäri sanoi paksuudeksi 13 mm. Follien kasvu on kuitenkin nyt ollut kovin hidasta ja epätasaista. Parina ensimmäisenä päivänä Menopur-annos oli 200 IU ja siitä eteenpäin 150, kunnes ensimmäisessä kontrolliultrassa lääkäri totesi että kasvua on, mutta se on hidasta. Pistin sitten taas kerran 200 IU annoksen ja jälleen pari pienempää ennen toista kontrolliultraa. Tässä vaiheessa näytti että folleja on hyvällä lykyllä tulossa toiselta puolelta kaksi ja toiselta kolme. Menopur-annosta nostettiin sitten 200:aan ja sain ajan vielä kolmanteen kontrolliultraan. Siitä sitten saatiin vähän parempia uutisia; oikeassa munasarjassa on enemmän folleja, arviolta 6 tai 7. Vasemmalta puolelta voidaan ehkä hyvällä tuurilla saada 2 tai 3. Menopur-annos nousi jälleen viimeisen ultran jälkeen, kahtena iltana pistin 225 ja vielä eilen aamulla 150.

Pistokset ovat tässä hoidossa jatkuneet pitempään kuin ennen, aiemmissa hoidoissa punktio on ollut pari-kolme päivää aiemmin kuin nyt. Eilen illalla oli sitten irrotuspiikin vuoro, tupla-annos Pregnyliä jolla yritetään saada vielä kirittyä munasarjoissa olevia pienempiä folleja. Kun viime hoito meni miten meni, sitä varten hankitut Pregnylit jäivät käyttämättöminä jääkaappiin. Nyt Pregnyliä on kuulemma vaikea saada apteekista, joten olipahan edes jotain hyötyä siitä viime kerran fiaskosta. Illalla muistin että Procrenistakin tulee kuluneeksi jo viisi viikkoa, mietin jo sitäkin että kuinka pitkään sen vaikutus jarruna säilyy. Ei kai se enää kovin pitkään voi siellä taustalla vaikuttaa? 

Viime kerran fiaskosta puheenollen, potilasvahinkoasiasta ei ole kuulunut vielä mitään. Lääkäri oli oman lausuntonsa lähettänyt jo viime kuun alkupuolella, joten jospa sieltä tulisi päätös lähiaikoina. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että jos päätös on kielteinen, hän soittaa sinne ja valittaa asiasta. Kuulemma asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. En kyllä itse jaksaisi olla niin optimistinen sen suhteen, luulen että meidänkin asia luokitellaan mappiin "no näitä nyt vaan sattuu".

Toivoisin että huominen päivä olisi nopeasti ohi. Turvotusta on jonkin verran, kipuja vaihtelevasti. Odotin että tuplamäärästä Pregnyliä tulisi tukalampikin olo, mutta ainakin toistaiseksi olo on ihan siedettävä. Jos ei oteta huomioon väsymystä. Olen nukkunut viime yöt todella huonosti, ehkä 4-5 tuntia, ja päällimmäisin asia mielessä tällä hetkellä onkin väsymys. Perussairauteen välillisesti liittyvä lääke auttaa minua yleensä nukkumaan edes jotenkin siedettävästi, mutta viime päivinä annosta on pienennetty edelleen ja tuleva yö pitää pärjätä kokonaan ilman. Luultavasti en nuku ollenkaan. Normaalisti käyttämäni annos on todella pieni eikä sillä pitäisi olla mitään vaikutusta hoidon kulkuun, mutta nyt lääkäri oli miettinyt että parempi jättää lääke pois kokonaan. Ja onhan se toki parempi että tämäkin asia nyt suljetaan pois. Yksi uneton yö menee kyllä silloin tällöin, mutta punktio on kokemuksena sellainen että mieluummin menisin siihen edes suunnilleen levänneenä ja optimistisena. Sanoinkin hoitajalle, että kun itku tuli viimeksi sillä hetkellä kun keräys alkoi, nyt itken varmaan jo klinikalle tullessa. Väsymys, henkinen paine, rapifen sekä odotettavissa oleva kipu ja särky eivät kuulosta kovin kivalta yhdistelmältä... Kipua en nyt pelkää, viime keräys sujui hyvin ja vaikka ne voivatkin olla aina hyvinkin keskenään erilaisia kokemuksia, luotan siihen että punktiosta selviää. Pelko on nyt toisenlaista, se on jossain syvemmällä. Asiat pyörivät päässä, mutta toisaalta väsymyksen vuoksi tuntuu kuin olisin jonkinlaisessa horrostilassa, odotan vain että päästäisiin taas eteenpäin. Mitä sitten onkaan tulossa.