keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Turhaa

Inte gravid.

Maanantaina ja vielä eilenkin apteekin testiin tuli haamujen haamu, tänään ei enää mitään. Digitaalinen testi vahvisti asian, ei ollut vieläkään meidän vuoro.

Pregnylistä (tai siis Ovitrellestä) se haamu ei ollut peräisin, pistoksesta oli jo kulunut riittävästi aikaa. Jonkinlainen kiinnittymisyritys oli taas kerran, mutta siihen se sitten jäi. Tässäkö on kaikki mitä meille suodaan? Miksi minun kohtuni ei pysty pitämään yllä raskautta? Hylkiikö se kortisonista huolimatta alkioita vai onko alkioissa kuitenkin jotain vikaa miksi raskaus päättyy heti alkuunsa? Kysymyksiä, joihin kukaan ei tiedä vastausta.

Lääkäri suunnitteli jo pakastealkionsiirtoa, tulevan välikierron jälkeen pas tehdään omaan kiertoon Menopurin avustuksella. Olisimme halunneet pitää taukoa, mutta toisaalta haluamme Miehen kanssa nyt katsoa hoidot loppuun mahdollisimman pian. Tämä rumba on hallinnut meidän elämää niin pitkään ja kummallakin alkaa olla voimat vähissä. Juuri nyt uskoa onnistumiseen ei ole oikeastaan yhtään, tuntuu että lyömme vain päätä tiiliseinään, vuodesta toiseen ja hoidosta hoitoon. Ja juuri sopivasti on äitienpäiväkin tulossa.

Pitäisi varmaan yrittää löytää jotain lohtua siitä, että raskaus alkaa. Mutta kuinka paljon voi lohtua saada mistään, kun syli on edelleen tyhjä, niin tyhjä että sattuu.



4 kommenttia:

  1. Olen käynyt eilen ja tänään monet kerrat kurkkimassa blogiasi hyvien uutisten toivossa. Olisin, tottakai, niin toivonut teille plussaa ja hienosti etenevää raskautta; ymmärrän hyvin väsymyksen ja sen, etteivät haamut kauheasti lohduta, kun vahvaa lupausta lapsesta ei kuitenkaan ole vieläkään tullut. Juuri nyt teidän ei tarvitsekaan jaksaa, ei edes yrittää jaksaa. Ehdotan äitienpäiväksi jotakin ihan täysin äitienpäivään liittymätöntä toimintaa, vaikka skumppapiknikkiä kahdestaan jossain rauhallisessa paikassa. Äitienpäivät hiiteen; toivon teille aurinkoista viikonloppua ja niin paljon helpotusta ja rauhaa ajatuksiin kuin on mahdollista. Halaus!

    VastaaPoista
  2. Voimahalaus, Helmikäs! <3 Sinulla on rajut kokemukset takana ja tulos tämä. Ei taas mene ollenkaan oikein enkä oikein tiedä, millä sanoilla tässä voisi lohduttaa. Se on niin totta, että vaikka kuinka hoidossa olisi positiivisiakin elementtejä, niin eivät ne loputtomiin lohduta, jos lopputulos on aina kuitenkin se tyhjä syli. Tiedän tunteen...

    Nyt jotenkin kun jaksaisitte vielä panostaa siihen PASsiin. Onneksi se ei ole kuitenkaan niin raskasta kuin koko hoidon läpikäyminen. Vaikka henkisesti tietysti samat piinailuthan siinäkin käydään lopulta läpi. Haluan uskoa, että teille vielä onni suodaan kaikkien näiden kokemusten päätteeksi. Muuten ei ole maailmassa mitään järkeä.

    VastaaPoista
  3. Suuren pahoittelut täältäkin! Ei löydy sanoja, millä lohduttaa, mutta ehkä niitä ei olekaan..:( Aivan uskoin, että teidän vuoro olisi nyt, teidän syli saisi täydennyksen..:(

    Kannatan sekä Eileithyian ja Rowanin ehdotuksia! Ensinnäkin hiiteen äitienpäivä ja toiseksi kaikki liikenavät voimat tulevaan passiin! Voimia, pakkohan tässä on pitää uskoa siihen, että paistaa se aurinko risukasaankin!

    VastaaPoista
  4. Iso iso Kiitos tuestanne <3. Se lämmittää todella paljon. Ja kyllä tästä suosta vielä noustaan. Vaikka olo on samalla tyhjä ja avuton, toisaalta tuntuu että nyt kun pakkolepo on ohi ja keho alkaa toipua hyperistä, on taas helpompi olla ja miettiä tulevaa.

    VastaaPoista