Sekavaa

Niin monta asiaa on taas tapahtumassa samaan aikaan.

Huomenna on tarkoitus tehdä kolmas ja viimeinen pas, omaan kiertoon tällä kertaa.
Olemme tehneet päätöksen uuden kodin ostosta ja nykyinen kotimme on myynnissä.
Määräaikainen työni loppui ja nyt kerään voimia ja ideoita jatkaa opiskelua (ja samalla hakea uutta työtä).
Tukiverkostoomme tulee myös iso aukko, kun läheiset ihmiset puuhaavat muuttoa toiselle puolelle maata.
Lisäksi myös omassa henkkoht elämässäni tapahtuu iso muutos, olen purkanut mieltäni terapiassa jo pitkään ja nyt sekin on päättymässä, tosin ihan omasta aloitteestani.

Ja mitähän vielä. Niin kai sitä sanotaan, että monesti isot asiat tapahtuvat aina kerralla. Kaipaan älyttömästi ihan tavallista rauhallista ja normaalia arkea, mutta nyt kaikki on ihan päälaellaan. Monet asiat ovat tietysti toivottuja ja odotettujakin (tosin tuo turvaverkoston pieneneminen on kaikkea muuta ja työsuhteen päättyminen mietityttää tietysti myös, vaikka en työssäni viihtynytkään), mutta samalla tuntuu siltä, että on tullut heitetyksi uimataidottomana syvään veteen ja joku vieressä huutaa, että ui nyt. Kuulostaako omituiselta? Siltä ainakin tuntuu.

Ajankohtaisin juuri nyt on se pas. Viime viikon ultrassa näytti jo hyvältä, kohdun limakalvo oli kasvanut kuulemma hyvin (vaikka silloiset 8 mm tuntuu kovin vähältä, kun esim viime passissa limakalvo oli siirtopäivänä 15 mm...), ja follikkeli oli jo lähtökuopissaan. Torstaina sain sitten ovistestiin plussan ja heti soitto sairaalaan. Tänään maanantaina ne kaksi viimeistä pientä sissiä on otettu pakkasesta ja siirto on siis tarkoitus tehdä huomenna. Jos ja kun sissit (tai edes toinen!) selviävät sulatuksesta ja ovat huomennakin vielä hengissä. Lääkäri sanoi ultrassa, että omaan kiertoon tehtävä pas on 3-5 päivän kuluttua positiivisesta ovistestistä. Meillä tulee juuri tuo 5 päivää ja se tuntuu jotenkin kovin pitkältä ajalta. Ovulaatio oli kaikesta päätellen perjantaina ja nyt on jo pari päivää ollut ihan selkeät luteaalivaiheen fiilikset. Lugesteron aloitetaan vasta siirron jälkeisen päivän aamuna. Mietin kovasti sitäkin, että alkaisinko ihan omin päin syödä myös niitä minidisperinejä, varsinkin kun edellinen pas tai pikemminkin siitä alkanut raskaus päättyi niinkuin päättyi. Tai ehkä kysyn asiaa lääkäriltä jotenkin niin, että eihän minidisperinistä ole haittaa ja jos vastaus on että ei, niin sitten kyllä otan nekin käyttöön.

Tuntuu, etten pysty oikein keskittymään mihinkään. Lisäksi olen taas ollut aivan järkyttävän väsynyt, mikään määrä unta ei tunnu riittävän. Asiat pyörivät päässä ja olo on levoton, taas kerran. Toisaalta luulisi, että levottomuuteenkin tottuisi, niin pitkään sitä tuntuu jo jatkuneen. Vaan näköjään ei. Tai ehkä vielä jonain päivänä.