PAS vol III

Pp 6

Piinispiina alkaa olla puolivälissä. Alkiot oli otettu pakkasesta siirtoa edeltävänä päivänä ja toinen olikin ehtinyt 4-soluisesta 7-soluiseksi. Toinen alkio oli edelleen 3-soluinen, sama mitä oli ollut myös pakastettaessa. Lääkärin mielestä tämä pienempi ja hitaampi oli joko vain erittäin hidas ja rauhallinen yksilö (miten voisikaan olla mahdollista meidän geeneillä...), tai sitten se ei jaksaisi jakautua ollenkaan. Elossa se siirtohetkellä oli kuitenkin.

Eräänlainen tenkkapoo oli tulla siinä vaiheessa, kun lääkäri katsoi ennen siirtoa ultralla kohdun ja munasarjojen tilannetta. Kohdusta hän ei kommentoinut mitään (enkä muistanut edes kysyä), mutta hän bongasi kolme puhjennutta munarakkulaa (keltarauhasta?)! Clomit olivat siis tosiaan tehneet tehtävänsä. Lääkäri kysyikin oliko yhdyntöjä ollut ovulaation aikoihin ja pakkohan siihen oli myöntävästi vastata (vastatessa mulla oli varma olo siitä, että kohta saadaan nuhteita). Siinä vaiheessa lääkäri mietti pitkään siirretäänkö molemmat ja kysyi meidänkin mielipidettä. Kuulemma kun tällaisessa tilanteessa on joskus ollut tuloksena kolmoset. Lääkäri ja hoitaja jupisivat keskenään jotain siitä, että "pitäisi melkein ohjeistaa käyttämään ehkäisyä" ja "toisaalta se on aivan järjetöntä kun on jo monta vuotta yritetty raskautta". Olimme miehen kanssa sitä mieltä että molemmat siirretään, varsinkin kun toista alkioista ei olisi voinut pakastaa enää uudestaan. Ja juuri tuon toisen alkion "hitauden" vuoksi lääkäri päätti että kummatkin voidaan siirtää, toisin sanoen lääkärillä ei kovin suuria odotuksia tämän toisen reppanan suhteen ole.

Eri asia on sitten se omien "luomu/clomi" munasolujen tilanne. Ei voi tietää, onko joku munasoluista ehkä hedelmöittynyt. Jos tästä raskaus saadaan alkamaan ja jatkumaan, ei voi tietää sitäkään onko se lähtenyt siirretyistä alkioista vai onko se ihan oman kierron tulos. Vaan eipä sillä oikeastaan ole merkitystä, ihan kumpi vaihtoehto tahansa sopisi meille!

Kysyin taas kerran minidisperinistä (tai itse asiassa juuri tämän lääkärin kanssa en ollut asiasta vielä jutellut aiemmin). Lääkäri kysyi miksi haluan niitä käyttää, johon esitin syyksi korkean hb:n. Mitään tutkimustuloksia disperinin hyödystä ei kuulemma ole, mutta koska noin pienestä annoksesta ei ole haittaakaan, sain kuin sainkin luvan käyttää disperiniä. Olenkin nyt sitten popsinut yhden minitabletin per päivä siirron jälkeen. Lugeannos on myös suht pieni, vain 2x100 mg aamuin illoin. Ja koska merimonotkaan eivät ole mukana kummittelemassa, on oireita tai mitään tuntemuksia ylipäätään Todella Vähän, verrattuna lääkkeeliseen pas:iin. Olo on itse asiassa ihmeellisen normi, jos ei lasketa satunnaisia kuumia aaltoja ja paineen tunnetta vatsalla. Mielialakin on suht rauhallinen, vielä. Eiköhän sekin vielä ensi viikkoon mennessä ehdi muuttua...

Meidän viimeiset alkiot. Sumuttelut tätä ensimmäistä ivf:ää varten alkoi tammikuussa ja tämän viimeisen pas:n tulos selviää marraskuussa. Yksi hoitokierros, lähes vuosi elämästä. Ensi tammikuussa tulisi kolme vuotta täyteen yritystä, kaksi vuotta virallista lapsettomuutta. Mutta juuri nyt haluan uskoa että olen raskaana, kunnes toisin todistetaan.