Hiljaiseloa

Uuden hoidon lääkkeet odottavat jo kaapissa. Hoidon aloitus riippuu siitä, milloin uusi kierto alkaa. Jos se alkaa tämän viikon aikana, hoito ehditään luultavasti tehdä ennen joulua. Jos kierron alku venyy pidemmälle, hoito menee ensi vuoden puolelle. Lääkäri oli myös lyhyen kaavan kannalla, joten sillä mennään seuraavaksi. Pitkä kaava toimi periaatteessa ihan hyvin, mutta ei ole mitään estettä kokeilla nyt lyhyttä. Orgalutran-piikki näyttää kyllä keljulta, mutta mieluummin pistän sitä Puregonin lisäksi, kuin käytän taas viikkokaupalla ensin nenäsumutetta. En varsinaisesti ikävöi päänsärkyä ja kuumia aaltoja.

Muuten elän nykyään hissukseen, olen enimmäkseen päivät kotona koiran kanssa, yritän saada opiskelujuttuja eteenpäin (yksi essee on jo valmis, jee) ja katselen välillä jotain televisiosta. Yritän nukkua mahdollisimman hyvin ja pitkään. Kerään voimia. Toisaalta pieni ääni mielessäni sanoo, että olen jo liian eristäytynyt muusta maailmasta. En ole jaksanut pitää yhteyttä ystäviin tai tuttuihin, mistä siihen saisi energiaa? Välillä myös tuntuu, että olen mennyt takapakkia tämän lapsettomuuden kanssa. Viime viikkoina on tuntunut aivan erityisen pahalta lukea facebookista tuttujen tai puolituttujen vauvautumisista. Vähän väliä mielessä käy, että nyt olisin jo sillä ja sillä viikolla, jos se elämäni ensimmäinen raskaus olisi edennyt normaalisti.

Yksityisen klinikan lääkäri oli aivan ihana. Hänellä oli aikaa kuunnella ja jutella, mikä tuntui uskomattomalta julkisen puolen jälkeen. Hyvää kohtelua saimme kyllä sielläkin, mutta se maailma on vain niin erilainen. Tähän lääkäriin voi ottaa yhteyttä myös viikonloppuna ja kuulemma pitääkin, jos kierto myös alkaa viikonloppuna. Rahalla saa ja hevosella pääsee, niinhän sitä sanotaan... Emme ole miehen kanssa miettineet tätä uutta hoitoa pitemmälle, kuulemma pääsemme kyllä takaisin julkisellekin halutessamme ja siellä otetaan myös huomioon perussairauteni uutta hoitoa suunnitellessä. Toisin sanoen uuteen hoitoon pääsee julkisellakin siis suht nopeasti.

Lääkäri myös katsoi ultralla tilannetta ja taas kävi ilmi kuinka oudosti kroppani reagoi clomeihin. Tuolloin oli kiertopäivä neljä (clomikierron jälkeen siis) ja toisessa munasarjassa möllötteli 20 mm follikkeli ja limakalvokin kuulemma oli jo todella hyvä. Uskomatonta. Joskus muinoin kävi sama juttu, clomien lopetuksen jälkeen seuraava kierto oli ruhtinaalliset 17 päivää. Olen tässä sitäkin ihmetellyt että missä ihmeen välissä vanha limakalvo ehti kadota alta pois (kun vuoto oli taas todella vähäistä) ja varsinkin, missä välissä uusi limakalvo ehti kasvaa?? Ei kai se kuitenkaan voi samaa limakalvoa olla, kun eikös kuitenkin vanha limakalvo aina vuoda pois kierron lopussa? Näin hyvin perusbiologia on täällä hallussa... Saimme kotiläksyksi kehotuksen heilutella peittoja ahkerasti, kun ei ole mitenkään mahdotonta raskautua luomustikin. Miksiköhän siihen on niin vaikea uskoa... Toisaalta, ovulaation jälkeinen tuhru alkoi normaalisti heti ovulaation mentyä mutta loppui eilen. Moista ei ole ennen tapahtunut. Tosin nyt kun kirjoitan siitä tähän, se alkaa taatusti hetikohta uudestaan. Vaan toivossahan on hyvä elää, kuulemma.