Vanha tuttu

Mitäpä muuta testin tulos oli kuin negatiivinen, taas kerran. Pöljä kun olen, jätin testin kylppäriin pyykkikoneen päälle ja kun myöhemmin kävin katsomassa, oli testiin ilmaantunut se kuuluisa roskishaamu. Vaan kun nuo roskishaamut ovat yhtä tyhjän kanssa, alkaa tämä ekan hoitokierroksen viimeinen pas olla ohi. Jotain mystistä siinä kuitenkin on kun näkee testi-ikkunassakin väriä, olkoonkin että se on ilmaantunut siihen testiajan jälkeen.

Eilen tosin jo vakavissani harkitsin että olisin tänään käynyt yksityisellä lääkäriasemalla mittauttamassa hcg:n, mutta jätin nyt senkin sitten väliin. En vain kertakaikkiaan jaksanut lähteä. Päätä särkee ja syysflunssa tekee tuloaan. Ja vaikka olisihan se ollut kiva kerrankin saada ihan virallinen tulos, niin toisaalta se on tässä tilanteessa vain turhaa rahanmenoa. Nega on nega, sama mitä kautta se kerrotaan.

Olin kuvitellut etukäteen, että tämän viimeisen pas:n epäonnistuminen olisi varmasti älyttömän raskasta, pelkäsin että miten ikinä selviän uudesta pettymyksestä. Edellisestä pas:sta tuloksena kuitenkin oli alkuraskauden keskenmeno ja nyt kyseessä olivat meidän viimeiset alkiot. Mutta jostain syystä kävikin vähän toisin. Totta kai olisin mieluummin valinnut plussan ja raskauden, mutta jotenkin oudosti tämä tilanne on kuitenkin niin tuttu ja jopa turvallinen. Yritin kyllä pitää toivon rippeistä kiinni viimeiseen asti, mutta kaipa tiesin tuloksen jo ennen testiä, jollain tavalla. Kyyneleet tulivat siinä vaiheessa, kun kerroin miehelle tilanteen. Silti nyt tuntuu että edellinen pas ja se miten se päättyi, oli paljon paljon raskaampaa.

Kun sain enimmät itkut itkettyä, varasin ajan yksityiselle klinikalle. Lähdemme uuteen hoitoon heti kun se on mahdollista. Pyysin yliopistosairaalasta tähän ensimmäiseen hoitoon liittyvät tiedot, toivottavasti ne ehtivät tulla viikon sisällä, aika klinikalle on jo tasan viikon päästä. Lugesteron-kuuri loppui eilen, saa nähdä kuinka monta päivää luget vielä jaksavat pitää vuodon poissa (villi veikkaus on että se alkaa about 5 päivän päästä, jostain kumman syystä keltarauhaslääkkeet tuntuvat venyttävän uuden kierron alkamista aina vaan pidempään). Olen kuitenkin lähestulkoon varma siitä, että uusi kierto ehtii alkaa ennen ensi viikon aikaa. Toiveissa onkin uusi hoito sitä seuraavaan kiertoon. Tai jos hoidon alkaminen menee ensi vuoden puolelle (onhan siinä klinikallakin varmaan joulutauko välissä), toivottavasti saisin kuitenkin mukaani uuden hoidon reseptit ja voisin käydä hakemassa lääkkeet vielä tämän vuoden puolella. Eläköön Kelan maksukatto.

Ehkä joskus myöhemmin voisi analysoida tarkemminkin tätä läpikäytyä ensimmäistä hoitokierrosta, mutta ei vielä. Käyn sen sijaan etsimässä kaapista finrexinit ja lämmitän kuumaa vettä sekä kupillisen glögiä. Juuri nyt tarvitaan jotain lämmintä ja lohdullista.