Vuosipäivä

Tänään tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta minun ja Miehen ensitreffeistä. Viihdyttiinkin sitten yhdessä tiiviisti ja puoli vuotta tuosta tapaamisesta muutettiin saman katon alle (tai pikemminkin, minä muutin miehen katon alle). Puolisen vuotta tuosta jätettiin ehkäisy pois ja annettiin vauvalle lupa tulla. Tuosta on nyt lähes kolme vuotta aikaa. Yhdessä ollaan oltu siis neljä vuotta, joista kolme on yritetty vauvaa. Hmm...

Tämä päivä on meille kuitenkin juhlapäivä. Ihanaa on herätä aamulla, kun toinen rutistaa kainaloon ja kuiskaa "hyvää vuosipäivää rakas".

Ei voi tietää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Muutama päivä sitten maailma mullistui taas kerran, kun kuulin että siskollani on vakava sairaus. Olen luopunut jo ajat sitten yrityksistä ymmärtää mitä järkeä tässä kaikessa on. Okei, minun sairaus on kyllä hyvinkin pysyvää sorttia, mutta kuulemma se ei sentään lyhennä elinvuosia (tai näin mulle kerrottiin, kun diagnoosi tuli). Melkein kaiken muun se voi viedä, mutta ei (toivottavasti) henkeä. Siskon ja hänen perheensä puolesta pelkään valtavasti. Ja ihan kuin heidän elämänsä olisi ollut jotenkin liian helppoa tähän asti! Kun jotenkin osaisin auttaa. En voi tehdä muuta kuin kuunnella ja olla tukena, tai ainakin yrittää.

Minulla ja miehellä on juhlapäivä, mutta juhlamieltä on nyt vaikea löytää. Eilen otin viimeisen Primolutin ja nyt odotetaan uutta kiertoa, uutta satsia Puregonia. Onneksi kaava on nyt lyhyt, se tuntuu paremmalta. Tosin olen jo miettinyt sitäkin, onko järkeä aloittaa uutta hoitoa nyt, kun mielessä on niin paljon muutakin? Siskon tilanne ennen kaikkea muuta, lisänä vielä omat opiskelut (miten ne voikin stressata niin paljon!) ja uuden kodin suunnittelu (sinänsä ihan mukavaa, mutta toisaalta todella työlästä hommaa). Vaan toisaalta en haluaisi odottaa enää yhtään. Se nyt ei kyllä ole muutenkaan niitä mun vahvoja puolia...

Ulkona ripsii lunta, on hiljaista ja rauhallista. Voi kun jostain voisi saada tuota rauhan tunnetta myös omaan mieleen. Miten se sanonta menikään, täytyy toivoa parasta (en halua pelätä pahinta).

Hyvää uutta vuotta, kaikesta huolimatta!