Sieltähän se niagara tuli, hyvissä ajoin kuitenkin. Näköjään muutaman päivän lisää myöhästyi taas menkkojen alkaminen, kalenterista piti ihan tarkistaa että viime vuonna vuoto alkoi Procrenin jälkeen vähän aiemmin. Vaan mitäpä näistä, kun aikataulussa pysytään.
Yhdestä huolenaiheesta kun pääsee, tulee toinen tilalle. Nyt pohdin sitä, että toimiiko Procren varmasti niinkuin pitää. Jos kaikki on ok, saa olla onnellinen siitä että näin vähillä sivuvaikutuksilla pääsee tällä kertaa. Onhan tässä muutama päivä aikaa pistosten alkuun, mutta aiemmissa hoidoissa on kaikenlaisia vaihdevuosioireita ollut roppakaupalla enemmän. Viimeksi Procren toimi ihan niinkuin pitikin ja oireet olivat sen mukaiset. Nyt taas... Ei kai tässä voi muuta kuin odotella ultraa ja toivoa että kaikki on todellakin ok. Tarkennuksena vielä, että en todellakaan toivo lisää oireita, mutta ehkä ne jollain oudolla tavalla voisivat rauhoittaa mieltä, ehkä. Tuntuu kyllä absurdilta ajatukselta, mutta toisaalta tämä taitaa ainakin minulle olla aika tyypillinen kuvio. Samalla kun yrittää olla tyytyväinen nykyiseen olotilaan, niin pelkää että jokin menee kuitenkin pieleen ja sitten saa harmitella omaa typeryyttään. Toisaalta tuo piirre ärsyttääkin; miksihän sitä ei vaan voisi olla tyytyväinen jos asiat ovat ok, eikä aina murehtia tulevaa. Siinä olisi taas yksi iso oppimisen aihe.
Ensimmäistä kertaa "rohkaistun" kommentoimaan, vaikka blogiasi olen jo pidempään seuraillut.. Nyt vielä suuremmalla mielenkiinnolla, koska kaapissa odottaa oma procren ekaa ivf:ää varten. Olen kauhistellut sen oireita ja nyt kirjoitatkin, että olet päässyt (liian) helpolla.. Jää siis nähtäväksi kuinka itselle käy..
VastaaPoistaTaustalta toivon, että kaikki on sulla ok, kaikki lääkkeet vaikuttaa niin kuin pitää ja lopputulos toivottu!♥
Onpas kuin suoraan omista ajatuksistani! Olen myös sellainen, että kun jokin huolenaihe helpottaa, pitää olla heti joku toinen tilalla. Aina pitää olla jotain stressattavaa. Eihän se varmaan hyvää tee, mutta kun on tällainen, niin on. Mieheni aina sanoo, että mietin asioita ihan liikaa ja elämäni olisi helpompaa, jos ottaisin vähän rennommin. Helpommin sanottu kuin tehty!
VastaaPoistaSinua helpottaakseni sanoisin, että eiväthän ne lääkkeet välttämättä samalla henkilölläkään joka kerta aiheuta samanlaisia sivuoireita. Tai olen ainakin näin lukenut "joskus jostain". Itse säikähdin eilen, kun illalla alkoi juilia munasarjaa, että APUA, eikö se Synarela nyt toimi, vaan munasarjat alkaa kasvattaa siellä rakkulaa. Tulisi jo se ultrapäivä!
Kiitos Sofi! Kiva kun kommentoit :) Se on tosiaan yksilöllistä miten lääkkeeseen reagoi ja näköjään nuo reaktiot lääkkeeseen voi vaihdella samallakin henkilöllä, kuten Rowankin tuossa kirjoittaa. On siis hyvinkin mahdollista että sinäkin selviät ilman suurempia oireita :) Kaikkea hyvää ekaan ivf:ään!
VastaaPoistaRowan: niinpä, ei nuo sivuoireet näytä menevän aina samalla kaavalla. Tuli vaan jotenkin yllätyksenä tämä "vähäoireisuus". Eikös olekin kumma kun aina pitää olla jokin huolenaihe! Samoin meillä Mies aina kommentoi että ihan turhaan murehdin asioita, varsinkin semmoisia joihin en itse pysty vaikuttamaan. Ja kun stressaamisesta ja huolestumisesta ei ole mitään hyötyä kuitenkaan, parempi olisi vain ottaa rauhallisesti. Voin kun osaisikin.. Ultrapäivää odotan kyllä kuin kuuta nousevaa, tulisi tosiaan jo!