Uutta päin

Sydän tykyttelee hurjaa vauhtia ja kämmenet hikoavat. Vatsa on kipeä ja välillä yli pyyhkäisee huonon olon aalto. Vaikka uusi hoito jännittääkin, nämä tuntemukset taitavat kuitenkin olla seurausta Procren-piikistä, jonka tuikkasin vatsanahkaani eilen illalla. Ihmeen nopeaa nuo tuntemukset tulivat, tai ehkä ne ovat vain jonkinlaista alkusoittoa. Kuumat aallot sen sijaan ovat vanhoja tuttuja edellisistä hoidoista, ensimmäinen helleaalto iski jo yöllä. Melkoisen tymäkkää ainetta tuo Procren, tai sitten olen jo yliherkkä kaikille mahdollisille tuntemuksille. Kovin mahdollista sekin.

Laskeskelin että tämän hoidon aikana lääkearsenaalin kuuluu yhdeksän eri troppia, plus punktion yhteydessä saatavat lääkkeet. Primolut, Procren, Primaspan, Puregon (jopas on P:llä alkavia...), Menopur, Pregnyl, Klexane, Prednisolon ja Lugesteron (Lugeja taas kerran, ei voi mitään). Jotain saattoi vielä unohtuakin, mutta kaipa tuossa ne tärkeimmät, joista pitää itse yrittää pitää jotain lukua. Pregnyl tulee myös tukihoidoksi siirron jälkeen, niin ei tarvi tyytyä pistämään vain Klexanea. Huoh. Jos siis sinne siirtoon asti päästään. Eihän sitä voi mitenkään itsestäänselvyytenä pitää, mutta kovasti tahtoisin luottaa siihen, että siirtoon päästäisiin. Tässä vaiheessa on niin suuri tarve luottaa edes johonkin.

Kolmantena vuonna peräkkäin aloitellaan vuoden alussa myös uutta hoitoa. Tai viime vuonna se aloitus taisi mennä helmikuulle, mutta silti. Kävi miten kävi, nyt meistä molemmista tuntuu siltä, että tämä hoito on se viimeinen. Nostan hattua niille, jotka jaksavat kahlata näitä läpi vielä kolmen jälkeenkin, mutta meillä (tai ainakin minulla) ei voimat taida riittää enempään. Eihän sitä nyt tietenkään tarvi tässä vaiheessa vielä varmuudella tietää, mutta siltä kuitenkin tuntuu. Vaikka puhunkin viimeisestä hoidosta, en ole tainnut vielä myöntää itselleni sitä mitä se voi merkitä. Paniikki ei ole iskenyt, vielä. Tosin onhan tässä aikaa. Eikä tähän hoitoon lähdetä vain siksi, että saadaan nyt se kolmaskin alta pois. Neljä vuotta ollaan toivottu ja odotettu ja toivoa on edelleen. Mitään muuta emme toivo niin paljon kuin saada oman lapsen, tulla vanhemmiksi. Siksi se Procren taas jyllää tuolla elimistössä ja seuraavien viikkojen aikana on tiedossa lisää helleaaltoja, mahdollista päänsärkyä, painajaisunia, lukemattomia pistoksia ynnä muuta. Mutta se kaikki on niin sen arvoista!