Taas on käyty ultrassa tarkistuttamassa tilanne ja kyllä siellä lääkärin sanojen mukaan porukkaa on, arviolta 20 munarakkulaa voisi olla punktiopäivänä sopivan kokoisia. Suurin oli nyt 1,5 cm ja loput 1,1 - 1,3 cm ja näiden kasvamista ja kypsymistä kiritään vielä muutama päivä niin, että punktio tulee ensi viikon keskiviikolle. Limakalvo oli 12 mm eli ihan hyvä. Turvotus on melkoista, mitkään farkut tai edes vähänkään siistimmät housut eivät enää mene kiinni. Vetoketju jää puoliväliin ja napin kiinnilaittamisesta ei auta edes haaveilla. En jaksa lähtä uusiakaan ostamaan, onneksi voi laittaa jotain tunikaa tai muuta vastaavaa päälle, niin ei paljastu koko maailmalle että tämä kulkee vetskari auki...
Liekö sitten kortisoni jo ehtinyt näyttää kurjan puolensa vai mistä johtuu, kun olen nukkunut pari viime yötä todella huonosti (tai pitää vielä tarkentaa, viime yönä en nukkunut ollenkaan). Olo on sen mukainen. Sain lääkäriltä luvan ottaa tarvittaessa nukahtamislääkkeen muutamana seuraavana iltana, viimeisen voi ottaa samana iltana kuin pistetään irrotuspiikki. Katsottiin hoitajan kanssa vielä Pregnylin pistäminen, kaipa se sieltä jostain muistilokeroista sitten taas palautuu h-hetkellä mieleen, toivottavasti.
Viime vuotisesta punktiosta ei onneksi jäänyt traumoja tai muutenkaan huonoja muistoja, joten ainakaan toistaiseksi en hirveästi hermoile tulevaa keräystä. Punktion kulku ja lääkitykset käytiin läpi sekä lääkärin että hoitajan kanssa ja suht luottavaisin mielin odotetaan keskiviikkoa. Se mitä saadaan tulokseksi ja mitä sitten tapahtuu, se on se suurin jännityksen aihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti