Siirron jälkeen elämä on koko lailla rajoittunut akselille jääkaappi, sohva ja vessa. Olen yrittänyt juoda vettä (kivennäisvettä ja hanavettä) vähintään 2 litraa päivässä ja se tietää tiheitä vessakäyntejä. Lääkäri oli sitä mieltä että 2 litraa on riittävästi normaalien ruokajuomien lisäksi, mutta hoitaja kannusti juomaan 3 litraa päivässä. Raja alkaa nyt näköjään tulla vastaan, vähän yli 2 litraa menee vielä mutta kolmeen litraan en näköjään pääse. Ei vaan mene alas. Mehujakin olen välillä juonut, mutta en mieluusti haluaisi juoda sokeroituja juomia tai täysmehuja ihan mahdottomia määriä. Keinotekoisesti makeutetuista puhumattakaan.
Vatsa on nyt sitten turvonnut siihen malliin, että löhöasento sohvalla on todellakin ainoa oikea. Levossa ollessa kipuja ei enää ole, mutta kävellessä kummallakin puolella nivusissa kiristää ja tärähtää tosi ilkeästi. Vatsan sivuilla kiristää myös, taitaa vaan iho olla ihmeissään että miksi pitää näin venyä... Ollapa jonkinlainen tukivyö minkä voisi tuohon alavatsan ympärille laittaa, jokin mikä tavallaan nostaisi vatsaa ylöspäin. Kaipa se turvonneen vatsan (tai munasarjojen siis) paino vaan tuntuu niin häijyltä. Myös selässä juilii toisinaan. Liikkeessäkin pitäisi vähän koettaa olla, mutta ei tässä mitään pidempiä kävelylenkkejä todellakaan tehdä. Mies vei koiruuden pariksi päiväksi muualle täysihoitoon, niin saan keskittyä lojumiseen (tai siis toipumiseen). Tämä viikko pitää kuulemma ottaa vielä rauhallisesti, sitten voi kai alkaa palailla normielämään. Tai pitää nyt katsoa, miten elämä tämän pömppömahan kanssa tästä alkaa tasaantua. Ehkä jotain lievää hyperiä voi taas olla ilmassa, mutta toistaiseksi tässä vielä pärjää.
Ei mulla oikeastaan mitään järkevää sanottavaa ole taaskaan... Päivät yksin kotona on todella pitkiä (varsinkin silloin, kun elämä rajoittuu sohvalle)! Ai niin, niistä progesteronipuikoista piti vielä kommentoida sen verran, että ainakin tähänastisella kokemuksella ne vievät voiton lugesteronista. Tosin puikko pitää muistaa ottaa jääkaapista puoli tuntia ennen kuin sen laittaa paikoilleen, muuten se hajoaa pieniksi muruiksi. Ja iltaisin on laitettava progesteronipuikon kaveriksi myös yksi lugepallero, mutta se vielä menettelee. Nuo progesteronipuikot eivät valu yhtä pahasti ja ainakin toistaiseksi sivuvaikutukset on siedettäviä. Vaan ihan alkupäiviähän tässä vasta eletään... how could I possibly forget???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti