Eihän se puhelin soi, eihän?!

Miten onkin niin vaikea keksiä otsikkoa? Mutta kuitenkin siis, punktio on onnellisesti takanapäin. Selvisimme eilen aamuruuhkasta ajoissa sairaalaan ja onneksi meidän ei tarvinnut pitkään odotella, asiat lähtivät etenemään hyvää vauhtia. Inhottavin vaihe koko punktio-operaatiossa oli kanyylin (?) laittaminen, minulla kun nuo verisuonet ovat ujon puoleisia ja tuppaavat aina karkailemaan. Onnistuihan sekin sitten lopulta ja sain vetää henkeä ja rauhoittua ennen varsinaista toimenpidettä. Murukin tuli tässä vaiheessa taas vierelle, hän oli oman osuutensa jo suorittanut. Sitten ei muuta kuin toimenpidehuoneeseen.

Lääkecocktail oli tässä vaiheessa jo purrut niin tehokkaasti, etten enää osannut jännittää tai hermoilla. Tipan kautta sain vielä kunnon "humauksen" ja olotila oli mukavan raukea. Sama mukava lääkäri oli onneksi paikalla ja rakkuloiden punktoiminen sujui nopeasti. Jossain vaiheessa nipisti vähän enemmän, mutta ihana hoitaja lisäsi heti kipulääkettä ja homma oli ohi nopeammin kuin arvasinkaan. Lääkärikin vitsaili että mitäs tämä nyt on, kun ei muka missään tunnu. Hoipertelin sitten heräämön puolelle ja hoitaja toi juotavaa ja kehotti lepäilemään rauhassa. IVF-hoitaja kävi vielä juttelemassa meille ja kertoi että 15 rakkulaa punktoitiin ja kaikista löytyi myös munasolu. Mahdollinen siirto on sitten huomenna.

Kotiin päästyä olo oli edelleen hyvä, iltaa kohti alkoi turvotus lisääntyä ja lopulta näytinkin sitten jo hyvinkin odottavalta äidiltä turvonneen mahani kanssa. Kävely oli myös hankalaa, kun jokaisella askeleella tunsin tärinäkipua. Hyvät yöunet onneksi auttoivat ja tänään on taas ollut parempi olo. Saa nähdä miten tämä tästä vielä muuttuu, kunhan päivä etenee.

Siirto olisi siis huomenna, hoitaja sanoi että he soittavat tämän päivän aikana jos on ilmennyt jotain ongelmaa. Mutta jos ei mitään kuulu, niin huomenna mennään taas yksi askel eteenpäin. Pelkään kauhuissani että puhelin soi ja äsken kun siskoni soitti ja kysyi kuulumisia, puhelimen soidessa tuntui kuin sydän olisi jättänyt muutaman lyönnin lyömättä. Olen lojunut päivän sohvalla, juonut varmaan jo pari litraa vettä ja mehua ja katsellut digiboxille keräämiäni ohjelmia. Nyt siis tiedän ketä maajussit valitsivat treffiseuraksi ja millainen tyyli sopii nuorelle työelämään siirtyvälle naiselle. Vielä olisi jäljellä viime viikon House. Murulla on menoa koko päiväksi, joten yritän parhaani mukaan selvitä yksin iltaan asti ilman hermoromahdusta. En tiedä mitään munasolujen laadusta tai oikeastaan mistään muustakaan, nyt ei voi muuta kuin odottaa, taas.

Mietin vähän väliä mitä siellä lämpökaapissa tapahtuu, kuvittelen jopa kuinka miehen ja minun solut kohtaavat siinä maljalla ja kiertelevät ja kaartelevat toisiaan. Toivon kuitenkin niin hartaasti että ne tekevät sitten vielä lähempääkin tuttavuutta! Munasolut hedelmöittyisivät ja lähtisivät sitten jakaantumaan... Ja huomenna saataisiin mukaamme ainakin yksi alkio. En muista yhtään että meille olisi puhuttu mitään siitä siirretäänkö yksi vai kaksi, oltaisiin kyllä valmiita kahdenkin siirtoon. Mutta yhdestäkin oltaisiin jo enemmän kuin onnellisia.

Odottelu ja hermoilu jatkukoon...