Punktion jälkeen

Elämäni toisesta ja toivottavasti viimeisestä punktiosta on selvitty ja tuloksesta olemme Miehen kanssa hirmuisen onnellisia. Soluja saatiin 18 ja juuri äsken kyselin klinikalta hedelmöittymisestä: 16 hedelmöittynyttä munasolua! Jakaantumisesta kuullaan varmaan enemmän sitten huomenna, kun mennään klinikalle siirtoa varten. Ei tietystikään saisi huokaista vielä, mutta silti uskomme ja luotamme siihen että näistä hedelmöityneistä soluista saadaan myös siirtokelpoisia alkioita. Toivottavasti saataisiin huomenna kaveri mukaan ja ehkä jotain pakkasukkojakin huurtumaan.

Itse punktio oli selkeästi kivuliaampi kokemus mitä viimeksi. Sain samat lääkkeet mitä edelliskerralla, mutta silti teki todella kipeää. Lääkäri kehotti hengittelemään syvään ennen jokaista pistoa ja hoitaja lisäili kipulääkettä vähän väliä. En voinut muuta kuin itkeä kivusta ja kyynelten valuessa hoitaja ja lääkäri kehuivat kuinka hyvin jaksoin tsempata. Välillä pidettiin taukoa ja sain keräillä voimia uutta pistoa varten. Onneksi rakas oli vierellä pitämässä kädestä, yksin en olisi pärjännyt.

Punktion jälkeen sain vielä lisää kipulääkettä ja seuraavat pari-kolme tuntia makoilin lepohuoneessa. Vierellä Mies kulutti aikaa pelaamalla Angry Birdsiä... :) Kun pää oli suunnilleen selkeä ja muutenkin olo parempi, pääsimme lähtemään kotiin. Lääkäri käski ottamaan kotonakin lääkettä tarpeen mukaan ja olen uskollisesti noudattanut tuota määräystä. Panacod vie onneksi kivulta terän, mutta fyysisesti olo on silti melkoisen kurja. Olen kirjaimellisesti kuin poksahtamisillaan oleva ilmapallo, mutta silti huulille hiipii hymy. 16 solua..!! Hoitaja tosin muistutti vielä, että ennen siirtoa tarkistetaan munasarjojen tila. Jos ne ovat kovin isot tai muuten näkyy hyperin oireita, ei siirtoa tehdä. Muuta ei nyt siis voi kuin edelleen lipittää vettä ja lepäillä. Se menee onneksi jo vanhasta muistista. Niin ja illalla alkaa tukilääkitys, joka on yhdistelmä yliopiston apteekin progesteronipuikkoja ja lugesteronia. Matka jatkuu.