Raskaustoiveesta muodostui pitkä ja kuoppainen polku lapsettomuushoitojen maailmassa. 35+ naisihminen toivoo edelleen ja purkaa ajatuksiaan hoidoista ja elämästä yleensä.
torstai 30. kesäkuuta 2011
Juupas eipäs
No niin, sieltä se paniikki tuli. Viime yö meni aika heikosti, uni tuli vasta pikkutunneilla ja nyt olo on aikasta hutera. Lämpöasteita on täällä sisälläkin ihan mukavasti ja tällainen nihkeys ja hikisyys ahdistaa (juu ei saisi valittaa kesän lämmöstä, mutta henkkoht olo käy kyllä tukalaksi kun mennään yli +25 asteen ja tuo lukema jäi taakse jo joku päivä sitten..). Suurimpana oloon vaikuttaa tietysti levottomuus, kun ajatuksissa pyörii vain se yksi ja sama. Mies kysyi aamulla milloin olin ajatellut testata ja vastasin että lauantaina. Nyt vaan tuntuu siltä että pokka saattaa pettää jo aiemmin. Olen lueskellut muutamaa lapsettomuusaiheista keskustelua netissä ja näyttäisi siltä että monet alkavat testailla jo pp10, useimmat pp12 ja loput viimeistään pp14. Oltiin Miehen kanssa puhuttu että ei nyt hätäillä, kun meillä nuo aika myöhäisessä vaiheessa testatut plussatkaan eivät ole kestäneet alkua pitemmälle. Mutta sitten toisaalta, eikö nuo plussat ja niiden hiipumiset kerro nekin jostain? Ja jos nyt kävisikin taas kerran sama paska juttu (ei voi käydä!), niin jokohan sitten asiaa alettaisiin jo tutkia..? Mutta jos nyt kuitenkin vielä malttaisin mieleni vähän aikaa. Sitä paitsi, se tuhruvuoto jatkuu edelleen. Viikonloppuna tosin meni pari päivää lähestulkoon ilman mitään lisävuotoja, mutta sitten se onneton teki paluun ja on jatkunut entiseen malliin. Tänään on kulunut kaksi viikkoa siirrosta, huomenna tulee (tai tulisi) täyteen kaksi viikkoa tuhruvuotoa (kaikesta sitä ihminen pitääkin lukua...). Oma ennätys taitaa olla sekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti