Ehkä tänään

Aamuisella vessareissulla holahti pyttyyn ihan reilusti punaista. Oliko tämä nyt tässä??

En tiedä mitä mulle on tapahtunut. Olen sulkeutunut yhä tiukemmalle kuoreeni, rakentanut kivimuurin ympärilleni. En osaa itkeä. Osasin vielä viime viikolla. Ihan kuin sydämeni olisi kiveä. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa itsesuojelua. Toisaalta haluaisin saada selvyyden siihen missä mennään, toisaalta en haluaisi millään päästää irti Hippusesta. Ehkä kehoni tuntee tämän toiveen ja on pitänyt pienestä niin tiukasti kiinni.

Iltapäivällä saan tietää toisen verikokeen tuloksen. Ehkä tämä päivä kertoo jotain konkreettista.