Häilyväistä

Kaunis kiitos onnitteluistanne. Olisin mieluusti kirjoittanut että hyvältä näyttää, että testiviivat olisivat vahvistuneet. En voi kuitenkaan sanoa niin, sillä totuus on ihan päinvastainen. Apteekin raskaustestissä on taas kaksi viivaa, mutta testiviiva on selkeästi heikompi mitä kaksi päivää sitten. Tämä on viime syksy uudestaan, sama parin päivän onni.

Clearbluen digitaalinen testi sanoo "Raskaana 1-2 viikkoa". En olisi uskonut, että tuo tulos saa itkemään surusta, ei onnesta. Klinikan hoitaja sanoi myös epäilevänsä, että tämä raskaus on hiipumassa pois. Sanoi kysyvänsä vielä lääkärin mielipidettä lääkkeiden jatkamisesta. Ehkä tilannetta seurataan vielä pari päivää, varmuuden vuoksi. Tuhrua tuli eilen vain vähän, tänään jo enemmän. Krampit jatkuvat edelleen. Jotain muitakin (pieniä) oireita on, mutta se ei taida olla ihmekään, jos kehossa on vielä vähänkin hCG:tä. Mietin jo hetken että olisin käynyt verikokeessa, mutta sitten arvoa pitäisi seurata vielä ainakin toisella verikokeella, ehkä tavalliset kotitestit kertoo tuloksen yhtä lailla.

Mies sanoo että jaksetaan vielä toivoa, että pieni olisi mukana. En uskalla. Olin parhaani mukaan valmistautunut negatiiviseen tulokseen ennen ensimmäistä testiä, valmiina kohtaamaan surun jälleen yhdestä tyhjästä raskaustestistä. Nyt sitten on taas ehditty iloita, toivoa, nauraa ja itkeä ilosta. Tuntuu että en selviä tästä eteenpäin, epätietoisena. Toisaalta, pakko kai se on, mitä muutakaan voi tehdä. Nyt ei hirveästi lohduta edes se, että olen tullut raskaaksi. Jos onni meidän kohdalla kestää aina vain kaksi päivää.

Edit. Lääkärin mielestä olisi hyvä ottaa verikoe, siihen menen huomenna aamulla ja tulokset saadaan ylihuomenna. Myös lääkkeitä jatketaan vielä. Uskallanko toivoa vielä? Voiko Hippunen olla vielä hengissä? En ole uskovainen ihminen, mutta nyt taitaa olla parasta turvautua rukoukseen, muut keinot on jo käytetty. Hippunen, pidä vielä kiinni! Olet meille jo niin kovin rakas.