Kävin aamulla uudestaan verikokeessa. Klinikalta sanottiin että parempi varmistaa mihin suuntaan hcg on menossa, kun vuotoa ei ole näkynyt ja testeissä plussa on vahvempi mitä viime viikolla. Tulosta voi kysyä huomenna.
Jos kuvittelisin tuntevani kroppaani, sanoisin että vuoto on tulossa ihan pian. Mutta sama tunne on ollut jo niin monta kertaa viime viikon aikana, että kaikki kuvitelmat saa heittää romukoppaan. Jotain verensekaista tuhrua on tullut pariin otteeseen, mutta se jää kuitenkin hyvin kauas jopa mun tyypillisen niukoista menkoista. Kipuja on vaihtelevasti, tänään juilii vasemmalla puolella ja kipu on ehkä hieman vahvistumaan päin. Mitään särkylääkkeitä ei ole vielä tarvinnut ottaa, joten kyllä tämä vielä lievää on.
En oikein tiedä (taaskaan) mitä sanoa tai mitä kirjoittaa. Pää on aivan tyhjä. Pitäisi varmaan toivoa ja odottaa, että vuoto tulisi ja päästäisiin jotenkin eteenpäin, jos mitään toivoa normaalisti etenevästä raskaudesta ei kuitenkaan ole. Tuntuu kuin tarkkailisin tilannetta ulkoapäin, se on joku muu joka katsoo muutaman päivän välein kahta punaista viivaa raskaustestissä ja samalla odottaa vuodon alkavan hetkenä minä hyvänsä. Odottaa ja toivoo, mutta mitä?
Tänään on ainakin toistaiseksi vielä rv 5+5. Millaistahan se olisi olla raskaana näillä "viikoilla" niin, että olisi oikeasti toivoa siitä että raskaus etenee ja vauva syntyy laskettuna aikana... En osaa kuvitella. Tämä raskaus on epätietoisuutta ja epätoivoa. Harmaata ja mustaa.
Tuo löysä hirsi kuulostaa niin tutulta. Omani oli vähän erilainen, mutta aiheutti samantyyppiset tuskat. Oli raastavaa vahtia koko ajan oman kropan merkkejä raskauden puolesta ja raskautta vastaan, yhtaikaa luopua toivosta ja kuitenkin pitää sitä yllä, koska takaraivossa jokin huusi, että jos oikein kovaa toivoo, asiat kyllä järjestyvät. Mutta ei se taida olla toivosta kiinni.
VastaaPoistaAjattelen sinua ja lähetän lämpöä sen minkä osaan ja voin.
Kiitos Eileithyia! Se on juurikin se pieni ääni korvan juuressa joka jatkuvasti hokee, että jos vaan jaksat toivoa, niin kyllä kaikki menee hyvin. Toivo, onko se paras ystävä vai pahin vihollinen..? Silloin kun sitä toivoa ei oikeasti ole..
VastaaPoistaIhan absurdi koko tilanne jotenkin. Vaan minkäs tälle tekee, täytyy koettaa rämpiä vaan eteenpäin.