torstai 23. kesäkuuta 2011

Jotain vanhaa, ei mitään uutta

Juu ei auttanut yhden lugen lisääminen, tuhruilu on jatkunut ja pikemminkin lisääntynyt. Mukana on välillä myös ihan selkeää vertakin. Kovaa vauhtia sieltä siis on limakalvo jo tulossa pois. Jos tästä vielä jotain muutakin tulee kuin menkat, niin se on sitten jo vuosisadan ihme.

En yleensä tykkää kirjoitella oireista, olen kai sen verran taikauskoinen että en uskalla kirjoittaa niitä ylös (tietää kuitenkin huonoa onnea, you know). Nyt kun pyyhe on jo lähestulkoon kehässä jotain voisi ehkä kirjoittaakin, tuskin tällä kirjoittelulla enää saa manattua mitään suuntaan tai toiseen. Tänään on pp7, viikko siirrosta. Mitä sitä nyt sitten voisi olla... Jotain masutuntemuksia on ollut, eilen illalla varsinkin pisti ja jomotti selkeästi oikealla. Mietin jo Panadolin tai kauratyynyn hakemista, mutta yön aikana kipu oli kadonnut. Rinnat ovat tutusti turvoksissa ja aamulla huomasin jotain kipuiluakin, mutta nyt taas ei tunnu mitään sillä suunnalla. Janottaa kovasti ja hikoilen kuin pieni eläin, mutta se voi tietysti liittyä siihenkin että kävelin aamulla pari tuntia kaupungilla raahaten täpötäyden olkalaukun lisäksi kahta raskasta ostoskassia (ja kotiin päästyä vielä tunnin lenkki koiruuden kanssa). Keltarauhaslääkkeet menevät taas paremmin paikoilleen, "ahtauden" tunnetta ei enää ole. Ne pari kertaa kun olen ehtinyt olla raskaana, selkein oire plussasta on ollut juuri se kuinka paikat ovat olleet ahtaat ja turvoksissa. Sen on huomannut juuri noita progesteronilääkkeitä laittaessa. Tälläkin kertaa sitä tunnetta siis oli muutaman päivän ajan, mutta nyt se on poissa. Ehkä juuri tämän vuoksi uskoa onnistumiseen ei nyt enää hirmuisesti ole. Lisäksi tuo tuhruvuoto ei kauheasti osakkeita taida parantaa.

Neurorintamallakin olen jotain pieniä juttuja ollut huomaavinani. Olen ainakin toistaiseksi kuulunut niihin onnekkaisiin, joiden mäsään kesän lämpö ei juuri vaikuta. Kesäkuun alun helteet eivät saaneet aikaan oireilua, mutta nyt parina päivänä on sitten huipannut tavallista enemmän ja kaupungilla kävellessä piti muutamaan otteeseen hakea parempaa tasapainoa. Bussipysäkilläkin piti ihan ottaa pari lisäaskelta, etten olisi horjahtanut bussin alle. Tasapainon heittely mulla ehkä on yleensäkin se tyypillisin juttu, ellei tuntoaistimuksia oteta huomioon (niitä kun on jossain määrin jatkuvasti eikä niihin normaalisti kiinnitä edes huomiota). Voihan se olla, että tämä hoitokierto saa nyt nämäkin jutut aikaan, mistäpä sen tietää.

Tämmöistä siis tällä kertaa. Mukavaa on se että edessä on rauhallinen viikonloppu kotosalla, ilman mitään erityisiä suunnitelmia. Ruokaostokset tehtiin jo eilen, tuumittiin ettei sitten tänään enää tarvi tunkea ruuhkaan. Onni on muuten iso jääkaappi! Vanhassa asunnossa meillä oli sellainen yhdistelmäversio, jää-pakastinkaappi, joka oli aina ihan ääriään myöten täynnä. Nytten saatiin monen päivän tarvikkeet hyvin mahtumaan ja vielä jäi tilaakin. Viikonlopun ruoat on siis valmiiksi mietitty ja edessä onkin monta päivää herkuttelua. :) Yritän parhaani mukaan olla miettimättä piinapäiviä tai mitään muutakaan, vaan rentoudun rakkaan kainalossa ja nautin uudesta, ihanasta kodista (ollaan jo varauduttu siihen että lähipäivät kuluu sateen vuoksi neljän seinän sisällä). Ai niin, Hiljaa toivotut -dvd kolahti postilaatikkoon tällä viikolla, mutta vielä en ole uskaltanut sitä katsoa. Ehkä viikonloppuna, ehkä ei. Sitten kun siltä tuntuu.

Hyvää juhannusta!

7 kommenttia:

  1. Hei Helmikäs,

    Olen pitkään seurannut blogiasi, mutta nyt on PAKKO kommentoida. Ehkä on hyvä olla toivomatta liikoja, mutta älä missään tapauksessa menetä toivoasi äläkä vaan lopeta lääkkeitä ennen testin tekoa. Itselläni on takana muistaakseni 15 hoitoa, joista neljä kertaa olen saanut plussan testiin. Valitettavasti kolme kertaa raskaus on mennyt kesken ja nyt jännätään miten tämän raskauden käy. Pointtini kuitenkin on, että aina kun plussa on tärähtänyt, olen tuhruillut. Kyse on ollut kiinnittymisvuodosta. Nyt viimeisimpänä kertana oireet olivat juuri niinkuin sinulla nyt ja olin jo lopettamassa lääkkeet. Onneksi en lopettanut... Vuoto kesti noin 5 päivää ollen välillä ruskeaa tuhrua ja välillä kirkasta verta. Menkoista erona oli se, että kuukautiskivut puuttuivat.

    Jospa NYT matkalainen olisi tarrannut kunnolla kiinni sinulle...

    Onnea ja ihanaa Juhannusta!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä ja jaksamista piinailuun! Pidän hulluna peukkuja, että kyseessä olisi tämä Cottonin mainitsema kiinnittymisvuoto. Mukavaa juhannusta ja koittakaa olla stressaamatta liikaa :)

    VastaaPoista
  3. Hei Cotton ja kiitos kannustavasta viestistäsi! Yritän pitää toivoa yllä, vaikka se välillä onkin kovin vaikeaa. Tuhruilua on nyt kestänyt jo viikon, eikä loppua ole näkyvissä... Mukana toisinaan myös menkkamaisia kipuja. Mutta jospa se olisi kuitenkin tuota kiinnittymisvuotoa, näin haluaisin uskoa. Ja jatkan ehdottomasti lääkkeitä testipäivään asti. Tuntuu hyvältä myös kuulla, että uudesta plussasta on aina toivoa. Aivan mahtavaa että olet nyt taas raskaana, toivon sydämestäni että tällä kertaa kaikki sujuu hyvin! Ihanaa juhannusta sinullekin! :)

    Kiitos myös sinulle Rouva M ja hyvää juhannusta! Toivotaan toivotaan :)

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän hyvin, ettei kamalasti jaksa uskoa piinapäivinä onnistumiseen, mutta täälläkin pidetään edelleen kovasti peukkuja. Mullahan oli neljänä päivänä vuotoa tässä onnistuneessa hoitokierrossa paljon ennen testipäivää. Vuoto oli välillä runsasta ruskeaa tuhrua ja välillä ihan kirkasta verta eikä mikään pikkuhousunsuoja todellakaan riittänyt. Ja vuotoon liittyi minulla myös menkkamaisia kipuja, jotka eivät olleet kovin voimakkaita. Olen joskus lukenut, että kahden alkion siirtoon voisi useamminkin liittyä tuota vuotelua... Jokatapauksessa oikein rentouttavaa juhannusta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos em! Tieto siitä että tuhruvuodosta ja kivuista huolimatta hoitokierto voi tuoda positiivisen tuloksen lohduttaa kyllä kovasti :) Kyllähän tuo vuoto mietityttää, mutta toistaiseksi pitää kai vaan yrittää sinnitellä ja odotella päivien kulumista, kunnes tilanne selviää suuntaan tai toiseen.

    VastaaPoista
  6. Hei taas,

    Tuli mieleeni em:n kirjoituksesta, että toisessa plussakierrossani, jolloin minulla siis myös oli vuotoa, kärsin myös aivan jumalattomista menkkakivuista pp7-9. Olin tuolloin työmatkalla seminaarissa ja vedin särkylääkkeitä enkä silti meinannut kyetä istumaan salissa. Tämä raskaus myös kesti hieman muita pidempään ja ehdin saada oikein hyvät arvot veritestistä. Niissä plussakierroissa taas kun raskaus on päättynyt jo 6. viikolla, on verta tullut piinapäivänä vain hyvin vähän.

    Pidän sinulle peukkuja, oikein isosti!

    VastaaPoista