Erehdys

Mysteeriin saatiin selvyys: pieleen mennyt hoito olikin seurausta lääkärin virhearvioinnista eikä minun kropan toimimattomuudesta, niinkuin etukäteen olin arvellut. Oma lääkärimme soitti eilen ja pyysi heti alkuun anteeksi. Hän oli määrännyt irrotuspiikiksi Gonapeptylin, mikä meidän tapauksessa oli virhe. Se toimii kyllä lyhyen kaavan hoidossa, mutta pitkässä vaikutus on erilainen. Kun munasarjojen toimintaa on jo lamattu Procrenilla, Gonapeptyl irrotuspiikkinä toimii kuin Procren ja sammuttaa munasarjat uudestaan. Näin kävi meidän tapauksessa. Oma lääkärimme joutui punktiopäivänä lähtemään työmatkalle ja oli matkalla myös loppuviikon. Näin hän ei ollut itse paikalla silloin kun saimme huonot uutiset. Asia oli kyllä kirkastunut hänelle työmatkan aikana, mutta siinä vaiheessa oli tietysti liian myöhäistä tehdä yhtään mitään.

Tänään kävimme juttelemassa klinikalla. Lääkäri oli itsekin selvästi järkyttynyt. Hän ei yrittänyt mitenkään puolustella asiaa, vaan toisti että hän oli tehnyt virheen ja anteeksiantamattoman sellaisen. "Minun olisi pitänyt tietää paremmin". Mitä siihen voi sanoa? Nyt kun tapahtuneesta on muutama päivä kulunut, on olo ihmeen rauhallinen. Kun lääkäri kertoi mistä oli kyse, pahin järkytys oli jo takanapäin ja mielessä kuitenkin jo toivo uudesta hoidosta, samalla toisaalta myös huoli oman kehon ja munasarjojen toiminnasta. Siksi tässä kohtaa oli varmastikin helpompi ottaa tämä tieto vastaan. Jos oltaisiin kuultu tämä viime viikolla vaikka heti punktion jälkeen, olisi tunnelma ollut varmasti ihan toisenlainen. Luultavasti olisin mennyt klinikalle järjestämään kunnon kohtauksen. Nyt oltiin kuitenkin ehditty jo puhua Miehen kanssa tapahtuneesta paljon, se oli rankka kokemus molemmille. Samalla oltiin taas kerran päästy yli pahimmasta ja saatu jonkinlainen mielenrauha. Tapahtuneelle ei voi enää mitään, niin paljon kuin asia surettaa ja harmittaa ja suututtaa. Ei meillä silti ole kaunaa klinikkaa eikä lääkäriäkään kohtaan, mitä hyötyä siitä olisi? Ei tämmöistä saisi tapahtua, mutta tapahtuupa kumminkin. Lääkäritkään kun eivät valitettavasti ole erehtymättömiä, kuka tässä maailmassa olisi... Shit happens.

Pieleen menneestä hoidosta meidän ei tarvi maksaa mitään ja seuraavassa hoidossa klinikka tulee vastaan ultramaksuissa, joilla saadaan katettua viime hoidon lääkekustannuksia. Sanoin jo eilen puhelimessa lääkärille että haluamme jatkaa hoitoja mahdollisimman pian. Meillä ei ole aikomustakaan vaihtaa hoitopaikkaa eikä myöskään lääkäriä. Kaikesta huolimatta (ainakin juuri nyt) luotan siihen että seuraava hoito onnistuu. Tavallaan oli kuitenkin helpotus kuulla että se ei ollutkaan minun kroppani joka teki oharit. Eli vielä on toivoa että saadaan hyviä soluja ja alkioita, päästään siirtoon ja ehkä myös pidemmälle?

Tulevasta hoidosta tehtiin jo suunnitelma, pitkällä kaavalla mennään edelleen. Tottakai lyhyempi versio houkuttelisi, mutta pitkä tuntuu silti turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minullahan on se endoepäily ja lyhyt kaava ei endon kannalta ole hyvä juttu. Lisäksi pääsiäinen saattaisi tuoda omat ongelmansa lyhyen kaavan hoitoon, siinä on kuitenkin muutama päivä kun klinikka on kiinni. Pitkässä pystytään joustamaan paremmin. Ja onhan se (aiemmin) todistettu, että pitkä kaava minun kohdalla toimii ja toimi kai nytkin siihen Gonapeptyliin asti... Meidän klinikalla onnistumisprosentissa ei ole eroa on kaava sitten lyhyt tai pitkä, eli sen puolesta ei ole paineita valita lyhyttä. Olisihan se toki kropalle armollisempi, mutta meidän tapauksessa vaan taitaa olla parempi pysytellä tutussa (ja turvallisessa?). Saimme jo reseptit sekä myös potilasvahinkoilmoituksen, joka meidän kuulemma kannattaa ehdottomasti täyttää. Lääkäri laskeskeli kalenterista että hoito olisi päällä juuri pääsiäisen aikoihin, tuntuu että siihen on vielä pieni ikuisuus. Mutta eipä tässä muutakaan voi kuin odottaa.