Viime viikkoisella lääkärikäynnillä sain mukaani Primolut-reseptin, lääkäri oli sitä mieltä että keltarauhaskuuri oli tarpeen vaikka siirtoon ei päästykään. Lugesteronit kannattaa kuulemma säästää ja käyttää vasta sitten joskus, (mahdollisen) siirron jälkeen. Eilen otin viimeisen Primolutin, mutta ehkä hormonitaso on ollut laskussa jo jonkin aikaa... Viime päivinä on kiukuttanut koko ajan ja eilen vedin kunnon itkupotkuraivarit ihan mitättömästä asiasta. Mies on sitä mieltä että kiukuttelu johtuu hormoneista, olen itse miettinyt että ehkä viime viikkojen kokemuksilla on jotain tekemistä asian kanssa. Kun kuulin että siirtoa ei tule, ensimmäinen reaktio oli järkytys ja sitten tuli suru. Kiukkua ja suuttumusta ei tullut, edes silloin kun kuultiin että koko fiasko oli seurausta väärästä lääkkeestä. Jos suututtikin, se ehkä oli kuitenkin enemmän turhautumista ja väsymistä tähän pyöritykseen. Ehkä sille suuttumukselle silti jokin paikka kuuluu tässä kuviossa ja ehkä sen aika on nyt? (On tietysti mahdollista että kiukuttelu ei johdu kummastakaan edellä mainitusta vaan siitä, että olen nykyään vaan täysin v-mäinen tyyppi... se on sitten jo pahempi juttu.)
Kun uusi kierto alkaa, soitan klinikalle ja katsotaan milloin Procren tulee pistää. Viimeksi pistin Procrenin kierron 21. päivä ja laskeskelin että todennäköisesti se menisi nyt suunnilleen maaliskuun puoliväliin, sillä edellytyksellä että kierto alkaa siten kuin olisi tarkoitus... Lääkärin mielestä oli juuri tästä syystä hyvä ottaa keltarauhastuki mukaan, ettei tämä hoitokierto veny mahdottoman pitkäksi.
Tuntuu että aika matelee... odotan kyllä kovasti uutta hoitoa, mutta toisaalta olen niin kamalan kyllästynyt tähän kaikkeen. Toivoa on, mutta uskoa parempaan tulokseen ei kovin kamalasti juuri nyt ole. Ulkona jatkuva lumisade (tai paremminkin lumimyrsky) masentaa entisestään. Yhtä paljon kuin uutta hoitoa tai ehkä jopa enemmänkin odotan kevättä ja kesää. Syksy menettelee vielä, mutta talvesta en tykkää yhtään, lunta en voi sietää. Ja nyt tuo jatkuva lumisade! Naapurin kanssa juuri aamulla juteltiin että tätä menoa meidän pihassa on lumikinokset vielä juhannuksenakin... Toivottavasti ne kaikki jotka joulun alla surkuttelivat lumen vähyyttä ovat nyt tyytyväisiä..! Ja taas kiukuttaa. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti